Elina Palmgren
Elina Palmgren

Mange hilsner fra København!

Elina Palmgren 28.2.2020
| | | Ei kommentteja

Tammikuun alussa Essi kirjoitti vierailijakirjoituksen Oslosta ja syksyllä 2018 Kasper kertoi kokemuksiaan Uppsalasta. Päätin näiden tekstien jatkoksi laajentaa kirjoitusten kenttää vielä neljänteen (Suomi mukaan luettuna) Pohjoismaahan, nimittäin Tanskaan ja tarkemmin Kööpenhaminaan. Olen nyt viettänyt kuukauden tutkijavierailulla Tiedeopetuksen laitoksella (Institut for Naturfagenes Didaktik) ja kurssilla Niels Bohr -instituutissa. Vielä kuukausi jäljellä ja sitten palaan takaisin Suomeen.

Tähän mennessä olen todella nauttinut tanskalaisesta akateemisesta ilmapiiristä ja historian lehtien havinasta. Kuten tunnettua, Kööpenhaminassa on tehty uraauurtavaa tutkimusta teoreettisessa fysiikassa – ja tästä yliopistolla ollaan hyvin ylpeitä. Suoritan vierailuni aikana kurssin History of Quantum Mechanics, jolla joitain näistä suurista edistysaskelista käsitellään.

Kurssi on seminaarimuotoinen pikkukurssi ja erittäin kansainvälinen. Laskin, että kurssin kymmenen osallistujaa edustavat kahdeksaa eri kansallisuutta ja kurssin kaksi opettajaakin ovat toinen Saksasta, toinen Brasiliasta. Kurssilaisten taustat vaihtelevat paljon myös koulutuksen suhteen, sillä mukana on fyysikoita, matemaatikoita, ainakin yksi historioitsija/filosofi sekä opetuksen puolen porukkaa. Mielenkiintoinen kokonaisuus sekä kurssin aiheen että sen osallistujien tuomien näkökulmien kannalta!

Myös tutkimuksen kannalta aika täällä on ollut hyvin tehokasta. Kurssi liittyy vahvasti väitöskirjani aiheisiin ja taustoittaa tutkimustani hyvin. Olen myös saanut käydä erinomaisia keskusteluja samojen aihepiirien parissa työskentelevien tutkijoiden kanssa, mikä yleensä onnistuu lähinnä vain konferensseissa. Suomessa kukaan muu ei tutki niitä asioita, joista olen eniten kiinnostunut ja joihin paneudun väitöskirjatyössäni.

Elämä Kööpenhaminassa ei toistaiseksi ole tuottanut vaikeuksia, sillä asiat toimivat melko samalla tavalla kuin Suomessa. En toisaalta ollut osannut varautua siihen, että hintataso olisi jonkin verran kalliimpi kuin Suomessa. Olin kuvitellut, että Sveitsin, Norjan ja Islannin jälkeen Suomi olisi Euroopan kallein maa. No, ainakin Kööpenhaminassa elämä on jonkin verran kalliimpaa kuin Helsingissä.

Kieli ei myöskään ole aiheuttanut ongelmia, koska tanskalaiset puhuvat erinomaista englantia. Muutenkaan en joudu olemaan ihan ummikkona, koska kirjoitettua tekstiä on melko helppo ymmärtää ruotsin pohjalta, vaikka puhuttuna tanska on kyllä täysin käsittämätöntä. Luulen, että kielen oppiminen ei olisi ruotsin avulla kovin vaikeaa, jos joskus päättäisi muuttaa tänne pitemmäksi aikaa.

Tanskalaiset vaikuttavat sekä yliopistolla että ylipäätäänkin ystävällisiltä ja rennoilta. Suomalaiseen jurouteen tottuneena tämä tuntuu mukavalta ja virkistävältä. Tanskalaiset tuntuvat suhtautuvan myös työhön rennommin kuin suomalaiset, eikä laitoksella näy juuri ketään enää kello viiden jälkeen illalla. Illat ja viikonloput tunnutaan pyhittävän vapaa-ajalle perheen parissa.

Joitain huonoja puolia on myös vierailun aikana tullut vastaan. Näitä ovat ainakin:

1) Joka päivä sataa. Useimpina päivinä jatkuvasti tai vähintään toistuvasti. Joskus tulee myös rakeita ukkosella höystettynä.

2) Kahvi on kamalaa. En oikein käsitä, kuinka suodatinkahvista voi saada niin pahaa. Useimmiten jopa pikakahvi on parempaa. Välillä on ikävä UniCafen tärpättiä.

3) Polkupyöriä on aina ja kaikkialla, eivätkä pyöräilijät varo jalankulkijoita. Polkupyörillä on etuajo-oikeus myös autoihin nähden. Ilmeisesti turvallisinta olisi ajaa pyörällä kaikkialle, jolloin ei tarvitsisi koskaan varoa muita. Toistaiseksi en ole uskaltautunut pyöräilemään ruuhkaisille pyöräkaistoille, vaan hyppinyt pakoon pyöriä jalankulkijana.

Vaikka siis valittamisen aihetta on ollut, myös sateeseen ja polkupyöriin tottuu. Kahvia toin mukanani Suomesta, kun piipahdin viikonlopun yli viettämässä ystäväni häitä. Lisäksi tuliaisina mukaan tarttui Fazerin sinistä ja salmiakkia.

Yksi iso plussa Kööpenhaminassa myös on: Se on niin lähellä, että koti-ikävän yllättäessä, Helsinkiin pääsee muutamassa tunnissa hintaan, jolla ei saisi VR:ltä lippua kovin kauas. Ilmaston puolesta olen pahoillani, mutta onneksi tämä mahdollisuus on silti olemassa!

Jaa kirjoitus somessa

Samankaltaiset julkaisut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Aihepilvi

Arkistot