”Dear Hanna-Ilona, The New York Times Magazine is going to run a story on Finnish salmiakki. Would you be able to help us check the vocabulary related to the topic?” Olin lievästi sanottuna yllättynyt, kun The New York Times otti yhteyttä. Miten ihmeessä he olivat saaneet yhteystietoni, ja miksi he arvelivat minun tietävän mitään salmiakista?

Kävi ilmi, että he olivat löytäneet tietoni niin kuin moni muukin amerikkalainen. Googlaamalla. En vieläkään tiedä, mitä hakusanoja he käyttävät, mutta Seattleen muutettuani minut ovat löytäneet kaikenlaiset kysyjät. Sellaiset, jotka haluavat opiskella suomea itsekseen ja kaipaavat siihen vinkkejä. Sellaiset, jotka ovat löytäneet isoäitinsä jäämistöistä suomenkielisen kirjeen ja haluavat tietää, mitä siinä lukee. Sellaiset, jotka haluavat tietää, miten viili oikeaoppisesti tehdään.

Olen koulutukseltani lingvisti, mutta erityisesti Yhdysvalloissa olen saanut laajentaa repertuaariani hurjasti. Olen kielen ja kirjallisuuden opettamisen lisäksi luennoinut niin Kalevalan vaikutuksesta populaarimusiikkiin kuin Tom of Finlandin polusta varjoista kansalliseen valokeilaan. Enkä olisi tällä koulutuksella koskaan uskonut pääseväni opettamaan kokonaista luentokurssia suomalaisesta populaarimusiikista. Bodomin lapsia, Palefacea, letkajenkkaa, Euroviisuja ja konfetteja!

Repertuaarin laajentaminen ollut todella antoisaa. Olen oppinut paljon pohtimalla, miten opettaisin itselleni vieraista aiheista. Minua on myös pyydetty puhumaan erilaisiin tilaisuuksiin. Laajemmalle yleisölle puhuminen on aina jännittävää. Miten he vastaanottavat ajatukseni? Olenko riittävän vakuuttava asiantuntija alalla, jonka asiantuntija en oikeastaan ole? Olen ilokseni havainnut, että akateeminen koulutukseni yleensä riittää riittävän tehokkaaseen tiedonhakuun, yleishumanismini löydetyn tiedon mielekkääseen analysointiin ja vuosien opetuskokemus sen kiinnostavaan esittämiseen.

Yhdysvalloissa olen saanut myös mahdollisuuksia, joita en välttämättä muualla saisi. Kun on suomalaisen kulttuurin airut maassa, jossa kaikki suomalainen on alakulttuurin alakulttuuria, saattaa yhtäkkiä olla se asiantuntija, jota pyydetään tekemään TED-Ed-video Sammon tarinasta. Sitä mainostan tässä nyt aivan häpeämättömästi amerikkalaisen asiantuntijuuteni kruununjalokivenä. Päivitän linkin tähän, kun video tulee ulos ensi maanantaina. Jännittävää!

Niin, ja miten sen salmiakkiartikkelin kävi? Salmiakkia koskevat tietoni osoittautuivat täysin riittäviksi. Toimittaja oli tehnyt hyvän taustatutkimuksen, ja minua tarvittiin lähinnä kertomaan, että näin on. Viilintekijää en sen sijaan osannut auttaa.