Ajattelin tässä kirjoituksessa pohtia asennetta työhön. Vuosien varrella olen ollut monissa erilaisissa työpaikoissa: vaatekaupoista vanhainkotiin, seurakunnasta yliopistoon. Opiskeluaikojen työpaikat olivat luonteeltaan sellaisia, että niissä oli mukava käydä ja talouden puolesta toki myös osa-aikainen työ oli välttämätön. Valmistuttuani olen ollut pääsääntöisesti työssä, jonka olen kokenut kutsumustyöksi. Kului monta vuotta ennen kuin aloin ymmärtää, miten monenlaisia elementtejä kokemus työn kutsumuksesta pitää sisällään. Tässä kirjoituksessa kirjoitan kutsumuksesta, työn imusta ja omasta asennoitumisesta työhön.
Kutsumus työhön voidaan yleisesti liittää kokemus sisäisestä tietoisuudesta, että on löytänyt sellaisen alan, jossa työn tekeminen tuottaa elämään mielekkyyttä. Kutsumustyötä voi tehdä yhtä lailla pappi kuin palomieskin, tai minkä tahansa alan ammattilainen. Jos oma työn kutsumus on vielä etsinnässä, on omia mielenkiinnon kohteita mahdollista tarkastella vaikkapa kutsumuskartan avulla: työskentelyssä pohditaan ensin itselle mielekkäitä asioita sekä niiden tekemistä ja lopuksi pyritään pohtimaan, mikä ammatti mahdollistaa omien kiinnostusten yhdistämisen.
Kutsumustyössä, jossa saa toteuttaa itseään, työn imu on usein vahva. Kokemus työn imusta linkittyy myös kokemukseen omasta onnellisuudesta ja asioiden aikaan saamisesta, imu työhön on sisäisesti enemmän kuin ajatus siitä, että töissä on kivaa. Työterveyslaitos määrittelee, että työn imu koostuu kolmesta tekijästä:
Tarmokkuus on kokemusta energisyydestä, halua panostaa työhön sekä sinnikkyyttä ja ponnistelun halua myös vastoinkäymisten hetkinä
Omistautuminen on kokemusta merkityksellisyydestä, innokkuudesta, inspiraatiosta, ylpeydestä ja haasteellisuudesta työssä.
Uppoutuminen on syvää keskittymistä ja paneutumista työhön ja siitä koettua nautintoa. Aika kuluu kuin huomaamatta ja irrottautuminen voi tuntua vaikealta.
Vaikka kokemus työn imusta on yllättävän yleistä (2/3 suomalaisesta on kuvannut kokevansa sitä ainakin kerran viikossa), työn imua voi myös tietoisesti kasvattaa ja parantaa. Tutkimusprofessori Jari Hakanen on tutkinut työn imua pitkään ja kannustaa ihmisiä rohkeasti oman työnsä ”tuunaukseen”. Jos työssä on vaikea motivoitua, on syytä tarkastella (yhdessä esimiehen ja työyhteisön kanssa), mitkä asiat työssä energisoivat ja innostavat. Hakanen lähtee ajatuksesta, että jokaista työtä tulisi olla mahdollista tuunata, jotta työhyvinvointi vahvistuisi.
Kutsumus ja työn imu ovat tutkijan työssä usein vahvat. Oma tutkimusaihe on itselle kiinnostava ja tärkeä, merkityksellinen. Into ensimmäisestä apurahamyönnöstä tai ensimmäisten julkaisujen läpimenemisestä kantaa pitkään. Tohtorikoulutus ja post doc -vuosina monia innoittavia asioita tapahtuu ensimmäisen kerran. Toisaalta silloin, kun työ sisältää vahvasti merkityksellisyyttä myös haavoittuvuuden elementti on läsnä: varmasti jokainen meistä on ollut pettymyksen äärellä paperi hylkyjen ja kielteisten apurahapäätösten äärellä. Tohtoriopiskeluvuodet pitävät kyllä huolen siitä, että liiallisessa hekumassa ei pääse kylpemään. Samalla resilienssi pettymysten kohtaamiseen kasvaa: jossakin kohtaa huomaa, ettei asiat mene enää samalla tavalla ihon alle ja minuuteen. Työn imu auttaa pettymyksissäkin.
Nyt uudessa työssäni huomaan, että olen uuden äärellä kerta toisensa jälkeen. Viikoittain olen huomannut työpäivän päätteeksi hykerteleväni ajatuksessa ”vitsi, mä rakastan mun työtä”. Kun työ tuottaa elämään vahvasti sisältöä ja tunnetta, tulee tärkeäksi tunnistaa myös ne riskit mitä tähän sisältyy: jos työn imu on niin vahva, että se vie mukanaan, on riski päätyä aivan toiselle laidalle – uupumus voi tulla yllättäen ihmiselle, jolle työ tuo merkityksellisyyden kokemusta. Uuden työn äärellä iloitsen esimiehestä ja mentorista, jotka molemmat sanoittavat saman asian: ”ei sulla ole kiire mihinkään”. Kun innostuu kaikesta, on syytä osata tunnistaa, milloin on aika painaa jarrua: päättää työpäivä ihan tavalliseen aikaan, ottaa aikaa kevät auringolle ja ystävien tapaamiselle.
Uuden työn äärellä olen huomannut, että itsestä huolta pitäminen on tärkeää aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. On totta, että toisaalta kiire on nyt pois, kun omaa olemassa oloa ei tarvitse kuukausi toisensa jälkeen perustella apurahan myöntäjille. Tilalle on tullut kuitenkin tukku uusia asioita, joiden hallitsemista harjoittelen. Uuden palapelin kokoamisessa tärkeäksi ovat tulleet hyvät unet, kunnollinen liikunta ja rauhallinen tärkeiden ihmisten kanssa yhdessä olo.
Työn imussa on se hyvä puoli, että se on läsnä huomennakin – kunhan vaan välillä menee kotiin ja nauttii muistakin asioista, joissa on imua.
Lue lisää kutsumuksesta & työn imusta:
https://tyopaikat.oikotie.fi/tyontekijalle/artikkelit/kutsumustyo-mita-se-on
Vastaa