Tämän viikon maanantaina järjestettiin Kumpulan kampuksen mielenterveys- ja hyvinvointitapahtuma Kumpula jaksaa, vai jaksaako?. Tapahtuma oli kampuksen opiskelijoiden, henkilökunnan, YTHS:n, yliopistopappien, opintopsykologien ja Nyyti ry:n yhteisponnistus mielenterveydestä ja opiskelujaksamisesta huolehtimisen tärkeyden esille tuomiseksi. Upea tapahtuma, siitä kiitos järjestäjille!

Itse osallistuin tapahtumaan ainoastaan kuuntelijana, enkä ollut mukana järjestelytoimikunnassa. Voin kuitenkin tyytyväisenä taputella itseäni selkään, koska olin syksyllä mukana tiedekunnan opetuksen kehittämispäivässä, jossa tapahtuman suunnittelu aloitettiin. Opetuksen kehittämispäivästä voi lukea kirjoitukseni täältä sekä Kumpulan opetuksen kehittämisen blogista täältä.

Muistan itse olleeni syksyllä hyvin skeptinen tapahtuman onnistumisen suhteen. Ajattelin, että pahimmassa tapauksessa tapahtuma tavoittaisi vain kourallisen ihmisiä ja sen sävy olisi ennemmin paasaava kuin kannustava. Onneksi sain huomata maanantaina olleeni täysin väärässä.

Kumpula jaksaa, vai jaksaako? -tapahtuman ohjelma koostui kokemusasiantuntijoiden puheista, keskustelutilaisuuksista sekä paneelikeskustelusta. Puheet järjestettiin fysiikan laitoksen aulassa, joka ei tilana ole kaikkein miellyttävin paikka puheiden seuraamista ajatellen, mutta näin tapahtuma tavoitti mahdollisimman suuren määrän kuulijoita. Kukaan aulan läpi kulkenut opiskelija ja henkilökunnanjäsen ei voinut olla huomaamatta tapahtumaa, ja moni jäikin kiinnostuneena katsomaan, mistä oli kyse. Tapahtuma tavoitti järjestäjien arvion mukaan 200-300 henkeä.

Puheet käsittelivät laajasti hyvinvointiin ja mielenterveyteen liittyviä aiheita opiskelijoiden jaksamisesta työpaikkakiusaamiseen ja seksismiin. Puheiden aiheet ja otsikot voit lukea täältä. Osa puhujista esiteltiin jo ennen tapahtumaa Facebook-tapahtumassa, mutta viimeistään puheita kuunnellessa tuli selväksi, kuinka rohkeita kaikki tapahtuman puhujat olivat. He puhuivat kohtaamistaan ongelmista uskomattoman avoimesti.

Puhujat kertoivat hyvin rankoistakin kokemuksista, kuten huonon kohtelun ja kiusaamisen aiheuttamista itsemurha-ajatuksista. Kukaan heistä ei myöskään hävennyt tuoda esiin sitä, että he olivat joutuneet hakemaan apua ongelmiinsa.

Tapahtumassa puhuneet opiskelijat toivoivat ymmärrystä erikoisjärjestelyille opinnoissa ja mahdollisimman suurta joustonvaraa kurssien suorittamiseen. Opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseksi ehdotettiin myös entistä aktiivisempaa ryhmäyttämistä opintojen alussa. Jonkin verran puhuttiin myös yliopistomaailman kilpailullisuudesta ja raadollisuudesta sekä opiskelijoiden että henkilökunnan näkökulmasta, mutta toisaalta Kumpulan avointa ilmapiiriäkin kiiteltiin ajoittain.

Jos tapahtumasta ei jäänyt muuta käteen, niin vähintäänkin take-home message ”pidä itsestäsi ja kaverista huolta; muista syödä, levätä ja liikkua riittävästi” iskostui varmasti useimman kuulijan mieleen.

Koska puheet ja keskustelutilaisuudet menivät osittain päällekkäin, päätin seurata pelkästään puheita. Lisäksi osallistuin tapahtuman päättäneeseen paneelikeskusteluun, joka oli mielenkiintoinen mutta ei aivan yltänyt vahvojen ja voimauttavien puheiden tasolle.

Panelistit yhtä lukuun ottamatta edustivat mielenterveyspalveluita tarjoavia tai tukevia toimijoita, kuten YTHS, Nyyti tai HYY. Kekustelu käsittelikin lähinnä erilaisia palveluita, joita yliopistolaisille on tarjolla, ja siksi se jäi melko pinnalliselle tasolle.

On totta kai tärkeää, että apua tarvitsevat tietävät, mistä ja miten apua löytää. Tätä varten esimerkiksi HYY on kerännyt listan ja esitteen eri palveluista. Ensiarvoisen tärkeää on myös palveluiden saavutettavuus. Esimerkiksi paneelikeskustelussa mainostettu Ohjauskulma, ei välttämättä sijaintinsa vuoksi palvele kovin hyvin Kumpulan kampuksen opiskelijoita.


Kumpula jaksaa, vai jaksaako? -tapahtuman fokus oli tällä kertaa suureksi osaksi ihmisten kohtaamissa ongelmissa ja toisaalta ongelmiin yksilötasolla tarjolla olevassa avussa. Ongelmien syitä ei kuitenkaan juurikaan käsitelty, vaikka niitä totta kai sivuttiin. Ehkä seuraavassa tapahtumassa voitaisiinkin keskittyä opiskelijoiden ja yliopiston henkilökunnan uupumisen ja pahoinvoinnin syihin ja toisaalta ongelmien ennaltaehkäisyyn ja mahdollisiin tukitoimiin.

Tämä oli kuitenkin erittäin tärkeä keskustelunavaus ja toi toivottavasti tarpeeksi selkeästi esiin sen, että on ihan ok, ettei aina pysty ja jaksa, ja ongelmien kanssa ei kannata jäädä yksin.

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!