Olen työskennellyt ulkomailla lokakuusta 2016 lähtien. Ensin työskentelin kahden vuoden ajan tutkijana Lontoossa Queen Maryn yliopistossa, lokakuusta 2018 lähtien olen työskennellyt tutkijana Johns Hopkinsin yliopistossa Yhdysvaltain Baltimoressa. Tässä kirjoituksessa pohdin joitakin ulkomailla työskentelyyn liittyviä näkökohtia pohjautuen omiin kokemuksiini.

Millainen kokemus on ollut? Avartava, palkitseva, haastava. Ulkomailla työskennellessä kohtaa enemmän ja monipuolisemmin ihmisiä kuin Suomessa juuri missään paikassa. Tutkimusryhmässäni työskentelee tällä hetkellä lisäkseni mm. brasilialainen, kiinalainen ja intialainen tutkija yhdysvaltalaisten tutkijoiden lisäksi. Tämä on yhä yleisempää Suomessakin, mutta kultuurit törmäävät erityisesti Yhdysvalloissa huomattavasti taajemmin, ja usein erittäin positiivisella tavalla. Yhteisillä lounailla ja kahvitauoilla olen oppinut enemmän kiinan kielestä ja Intian maantieteestä kuin koskaan sitä ennen. Samalla myös kielitaitoni on parantunut ja olen tullut itsevarmemmaksi käyttämään englantia.

Kokemus on ollut palkitseva, sillä olen päässyt vertaamaan omaa osaamistasoani ja koulutuspohjaani muista kulttuureista ja yliopistoista tuleviin. Erityisen palkitsevaa on huomata osaavansa Suomessa saadun koulutuksen pohjalta vähintään samat asiat kuin yhdysvaltalaisista tai englantilaisista huippuyliopistoista tulevat, joskus jopa tietyt asiat paremmin. Olen saanut olla ylpeä omasta taustastani ja kotimaastani. Suomesta ollaan usein myös hyvin kiinnostuneita, vaikka siitä ei tiedetä paljon. On palkitsevaa saada kertoa, miten eri asiat järjestetään Suomessa. Olen myös saanut tarkkailla läheltä kuinka yliopistot eri maissa järjestävät opetusta ja mitä opiskelijoilta odotetaan.

Eri taustoista – niin kulttuureista kuin eri yliopistoistakin – tulevien ihmisten kohdatessa olen oppinut omalla alallani tehtävästä tutkimuksesta ja sen menetelmistä sekä eri tutkimusaiheiden ajankohtaisuudesta ja tulevaisuudesta enemmän kuin olisin koskaan oppinut kotoa käsin perehtymällä. Lähes kaikki tutkijan tarvitsema tieto on usein periaatteessa saatavilla missä tahansa, mutta on huomattavasti tehokkaampaa saada kuulla eri aiheista asiantuntijoiden itsensä kertomana ja saada mahdollisuus kysyä lisätietoja kuin perehtyä aiheisiin itsenäisesti lukemalla. Vastaavasti olemalla aktiivinen vuorovaikuttaja aktiivisten ihmisten keskellä on vienyt minut osallistumaan eri projekteihin ja tuonut kutsuja konferensseihin ja muihin yliopistoihin esittelemään omaa tutkimustani. Ennen kaikkea ympäristönvaihto on tuulettanut omaksuttuja tapoja tehdä tutkimusta ja valita tutkittavia aiheita.

Oliko työpaikan saaminen ulkomailta vaikeaa? Kyllä ja ei. Ei siinä mielessä, että erityisesti omalla alallani fysiikassa väitelleiden tutkijoiden odotetaankin lähtevän ulkomaille. Tutkijan uraa on Suomessa käytännössä täysin mahdotonta luoda ilman työkokemusta ulkomaisesta tutkimuslaitoksesta, joten sain väitöskirjaohjaajiltani ja kollegoiltani paljon tukea ulkomaisen työpaikan löytämiseen. Työpaikan saaminen oli kuitenkin hankalaa, sillä ala on huippukilpailtu ja avoimet paikat sen myötä tiukassa. Hakuprosessista ja työpaikan vastaanottamisesta olen kirjoittanut lisää mm. täällä sekä teksteissä, jotka löytää linkin takaa.

Kokemus on ollut myös haastava. Euroopan Unionin – johon Iso-Britannia ainakin siellä vielä asuessani kuului – sisällä muuttaminen oli melko suoraviivaista, mutta Yhdysvalloissa pakollisten paperitöiden määrä on välillä meinannut kaataa alleen. Esimerkiksi verovelvollisuus eri maihin, niin Suomeen kuin varsinaiseen asuinmaahankin, on helposti monimutkainen ja paljon perehtymistä vaativa asia. Samoin mm. sosiaaliturva, viisumi, työlupa, asunto, vakuutus ja paikallisen pankkitilin hankkiminen saattavat vaatia paljon perehtymistä, aikaa ja vaivaa. Sekä Iso-Britanniassa että Yhdysvalloissa kaiken hoitaminen on aina tapahtunut verrattain suoraviivaisesti, mutta siitä huolimatta on ollut välillä haastavaa jaksaa kaiken keskellä.

Tämä onkin yksi ulkomailla työskentelyn huonoimpia puolia. Usein tunnen, että pärjätäkseni kilpaillulla alalla joudun tekemään kaksin verroin enemmän töitä kuin paikalliset työntekijät, joilla moni asia on elämässään jo järjestettynä. Yhdysvalloissa osavaltioiden välillä muuttavat kansalaisetkin saattavat tosin joutua tekemään jonkin verran töitä asioidensa järjestämiseksi, eikä se aina ole vaivatonta muuallakaan. Tunnen kuitenkin, että ero on monesti suuri. Vieraassa maassa koetut hankaluudet ovat myös saaneet minut suhtautumaan kaikkiin maailman maahanmuuttajiin lähtökohtaisesti myötätuntoisesti. Elämän saaminen halutuille raiteille vieraassa maassa ja kulttuurissa vaatii paljon sellaisia ponnistuksia, jotka jäävät muilta näkemättä. Jonottaminen milloin missäkin virastossa anomassa lupaa tehdä tuota tai selvittää viranomaisille tätä on aina pois tuottavan työn tekemisestä.

Koen olevani onnekkaassa ja etuoikeutetussa asemassa. Ulkomaille lähteminen on ollut valinta, jonka olen halunnut ja voinut tehdä. Kaikki mainitsemani kuvaa kuitenkin vain kolikon yhtä puolta. Erityistä suunnittelua vaatinee perheen mukaan ottaminen, varsinkin jos perheessä on pieniä lapsia tai lemmikkejä. Blogimme kirjoittajista Suvi on kuitenkin mainio esimerkki siitä, että tämäkin voi onnistua.

Ulkomailla työskentelystä ja eri maiden työkulttuurien eroista voisi kirjoittaa paljonkin. Lisää kirjoituksia ulkomailla työskentelystä löydätkin blogistamme mm. täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä. Onko teillä, hyvät lukijat, kokemuksia ulkomailla työskentelystä? Mikä yllätti, mikä ahdisti, mikä palkitsi? Onko jotain, mistä haluaisitte kuulla lisää?