Naistenpäivän tasa-arvopohdintaa

Hyvää naistenpäivää (sekä jo etukäteen Minna Canthin ja tasa-arvon päivää)!

Naistenpäivän hengessä ajattelin tänään kertoa tämänviikkoisten Fysiikan päivien tasa-arvo-ohjelmasta.

Keskiviikkona professori Peter Main King’s College Londonista piti esityksen otsikolla Removing Gender Barriers in Physics. Esitys keskittyi Isossa-Britanniassa fysiikan laitoksilla tehtyyn tasa-arvotyöhön ja esitteli Juno-projektia.

Esitys oli erinomainen ja keskustelua herättävä, mutta itselleni se ei ollut läheskään yhtä sykähdyttävä kokemus kuin esimerkiksi Paul Waltonin esitelmä Gender Equality in Academia tai Angela Sainin Inferior: How Science Got Women Wrong and the New Research That’s Rewriting the Story.

Waltonin esitys oli osa Equality Festival on Kumpula Campus -tapahtumaa ja tallenne siitä on katsottavissa täällä (vahva suositus!). Tämä esitys oli erinomaisesti rakennettu ja sai myös kuulijat kyseenalaistamaan omia vanhoja käsityksiään. Huomasin esityksen seurauksena myös omassa ajattelussani useamman epäkohdan.

Sainin esityksen näin tammikuussa ASE Annual Conference 2019 -tiedekasvatuskonferenssissa Birminghamissa. Puhe perustui Sainin kirjoittamaan kirjaan ja käsitteli historiallisesta perspektiivistä, kuinka (yleensä) miehet ovat yrittäneet aikojen saatossa todistella naissukupuolen huonommuutta. Esitys aiheutti itelleni jopa fyysistä pahoinvointia. Kirjan teemoja esittelevät lyhyemmin tämä video ja pidemmin tämä.

Myös keskiviikon esitelmä esitteli uusia ja yllättäviäkin näkökulmia aiheeseen. Ensimmäiseksi ongelmaksi Main nosti sen, ettei fysiikkaa opiskelemaan hakeudu yhtä paljon naisia kuin miehiä. Hän toi esille mielenkiintoisen pointin siitä, ettei (nais-)roolimallien puute todennäköisesti ole syynä tähän. Päinvastoin roolimallit saattavat jopa nostaa kynnystä hakeutua alalle, koska heidät esitetään usein huippuälykkäinä poikkeusyksilöinä, joiden tasolle tavallinen tallaaja ei voisikaan päästä.

Tätä ajatusta laajennettiin ja pohdittiin myös esityksen jälkeisessä keskustelutilaisuudessa, jossa osallistujat huomasivat, että fyysikon malli on usein juuri Stephen Hawking tai Richard Feynman. Tällaisia roolimalleja käyttämällä luodaan sellainen kuvitelma, että opiskelemalla fysiikkaa voi päätyä seuraavaksi hawkingiksi – ja jos näin ei käy, on epäonnistunut fyysikkona. Vähintäänkin fyysikon pitäisi yltää professoriksi asti, muuten hän ei ole ”todellinen fyysikko”.

Keskustelutilaisuus oli muutoinkin hyvin mielenkiintoinen, mutta siitä minulle jäi paha maku suuhun, että useampi osallistuja vieritti syyn epätasaisesta sukupuolijakaumasta fysiikassa lukion ja peruskoulun opettajien vastuulle. Osittain tämä kritiikki on kyllä täysin oikeutettua, mutta ennemmin meillä olisi peiliin katsomisen paikka tiedeyhteisössä ja toisaalta laajemmin yhteiskunnassa. Perus- ja toisen asteen opettajat voivat kannustaa oppilaitaan ja opiskelijoitaan tarttumaan vaikeina pidettyihin luonnontieteisiin ja toimia itse roolimalleina asiassa, mutta ongelma on paljon syvempi ja laajempi.

Toinen keskustelutilaisuutta edeltäneessä esityksessä esiin nostettu epäkohta oli työtehtävien epäreilu jakautuminen naisten ja miesten välillä. Mainin mukaan fysiikan laitoksilla naiset päätyvät usein tekemään ”naisten töitä”, eli opettamaan ja ohjaamaan opiskelijoita, kun taas miehille annetaan mahdollisuus keskittyä täysipainoisemmin tutkimukseen. Myös suhtautuminen työaikoihin ja lomiin on naisten kannalta ongelmallista, koska (valitettavaa kyllä) vastuu kodista ja lapsista lankeaa edelleen pitkälti naisille. Fyysikoilta kuitenkin odotetaan omistautumista työlleen, työpäivät venyvät usein pitkiksi ja lomat jäävät pitämättä.

Tiedettä tytöille -projektin perustaja Elina Hiltunen kommentoi esityksen jälkeen, että tasa-arvotyö pitäisi aloittaa jo lasten ja nuorten parissa, jotta sillä todella olisi vaikutusta, ja pikkutytöille luonnontieteet, matematiikka ja teknilliset tieteet uppoavat paremmin pinkkiin paketoituina. Ensimmäinen pointti on ihan totta, mutta toinen sai minut melkein suuttumaan. Onneksi myös Peter Main oli toista mieltä toisen väitteen osalta ja huomautti, ettei pienten lasten kiinnostus STEM-aineita kohtaan riipu sukupuolesta. STEM-aineet eivät ole mikään parsakaali, jota lapset pitäisi huijata nauttimaan huomaamattaan, vaan lapset ovat usein luontaisesti kiinnostuneita näistä aiheista. Vinoutunut sukupuolijakauma (ja itse asiassa todennäköisesti myös mieltymys pinkkiin) on ympäröivän yhteiskunnan vaikutuksen tulosta.

Kiitos ohjelman järjestämisestä ja keskustelujen mahdollistamisesta Finnish Women in Physics sekä Suomen Fyysikkoseura! Vaikka tasa-arvon eteen on akatemiassa tehtävä vielä paljon töitä, voi kuitenkin olla iloinen siitä, että nyt asioihin on alettu todella kiinnittää huomiota.

10 Kommenttia

  1. Ihmettelijä

    Mitä tasa-arvoisempi maa, sen vähemmän naisia on insinööreinä. Suomessa kuitenkin esim. lääkärit alkavat olemaan suuremmalta osalta naisia kun taas kirurgit tästä osajoukosta ovat enimmäkseen miehiä.

    En näe syytä miksi tätä pidetään ongelmana. Kuitenkaan ei esim. haluta naisia enemmän putkimiehiksi tai muurareiksi.

    Miksi pakottaa 50%/50% kaikkiin aloihin? Kuitenkin naiset jotka nyt vaikka haluaisivat fyysikoiksi Suomessa pääsevät fyysikoiksi (sisäänpääsyssä yliopistoon ei ole mitään sukupuolta syrjivää paitsi miesten pakollinen armeija, joka heikentää pääsykokeisiin valmistautumista) ja jopa luultavasti saavat helpommin jatkopaikan ulkomailla verrattuna samantasoiseen mieshakijaan, jotta yliopiston tilastoissa olisi mukava sukupuolijakauma.

    Yleisesti naiset ovat paremmin työllistettyjä kuin miehet ennen 30v ikää (synnytysikä) ja pärjäävät paremmin koulussa ja pääsevät parempiin lukioihin. Lukiopaikan vastaanottaneista tytöt olivat enemmistönä 61,5 prosentilla, kun poikia oli vain 38,5 prosenttia (2015).

    • Elina Palmgren

      Ei sukupuolijakaumaa varmaankaan halutakaan keinotekoisesti pakottaa olemaan 50-50 %. On kuitenkin huomattu, että diversiteetti vaikuttaa positiivisesti moniin asioihin työpaikoilla, ja siksi kannattaakin pyrkiä tasaamaan jakaumaa ainakin jonkin verran.

      Ongelmana ei ole niinkään yliopistoon sisäänpääsy, vaan se, etteivät naiset edes hakeudu opiskelemaan fysiikkaa. Tähän ei todennäköisesti ole syynä se, että naiset olisivat jonkin biologisen syyn vuoksi vähemmän kiinnostuneita alasta, vaan ennen korkeakouluopintoja tapahtuva sosiaalinen vaikutus. Ympäröivä yhteiskunta ohjaa tilastollisesti hyvin voimakkaasti kiinnostuksiamme. Se, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan naisiin ja miehiin, on monilta osin ongelmallista.

      Yhteiskunnassa on tietysti myös monia poikia ja miehiä syrjiviä rakenteita, joista pitäisi yhtä lailla pyrkiä eroon. Esimerkiksi suomalaisen peruskoulun on katsottu syrjivän poikia. Kärjistäen: kasvatuksessa pojille sallitaan enemmän vapauksia (”pojat on poikia”) kuin tytöille, mutta koulussa odotetaan kaikilta sellaista käytöstä, johon tytöt keskimäärin lähtökohtaisesti kasvatetaan. Osittain tämän takia monet yhteiskunnalliset ongelmat kasautuvat miehille.

  2. Neutraal

    Sinulla oli hyviä pointteja, etenkin roolimalleista! STEM-aineet eivät todellakaan ole mikään parsakaali, ja on totta että miesten ja naisten kiinnostus näihin aineisiin on pitkälti hyvin samaa suuruusluokkaa, mutta mikäli tarkastellaan ääripään ilmiöitä on tarkasteltava ääripäiden ihmisiä. Ja luonnontieteiden opiskelu yliopistossa menee rajoille. Ääripäissä sukupuolten välille löytyy melko suuriakin eroja: on enemmän ihmisistä kiinnostuneita naisia kuin miehiä, ja vastaavasti enemmän asioista kiinnostuneita miehiä, vaikka jakaumat ovatkin enimmäkseen päällekkäin! [1] Tämä selittää osaltaan STEM-aineiden epäsuhtaa vaikkei se ainoa tekijä toki olekaan, mutta sen kiistäminen on tieteen vastaista. Sukupuolten välillä on eroja ja tämä kiinnostusten eriäväisyys on yksi parhaiten mitattavissa olevista eroista aggressiivisuuden ohella.

    Kannattaa lukea artikkeli:

    [1] Su, R., Rounds, J. and Armstrong, P. (2009). Men and things, women and people: A meta-analysis of sex differences in interests. Psychological Bulletin, 135(6), pp.859-884.

    • Elina Palmgren

      Mielestäni ei ole kyse siitä, etteikö sukupuolten välillä olisi eroja: tottakai niitä on. Kyse on ennemmin siitä, ovatko nämä erot jollakin tavalla sisäsyntyisiä vai yhteiskunnan vaikutusta. Jos ne ovat yhteiskunnan vaikutusta ja jotain joukkoa syrjiviä, niitä pitäisi mielestäni minimoida.

      En ole myöskään ihan varma siitä, kannattaako puhua vain ääripäiden ihmisistä. Eivät fyysikot keskimäärin ole sen kummallisempia ihmisiä kuin muutkaan. Tietenkin joukkoon mahtuu ääritapauksia, mutta en tiedä, onko heidän korostamisensa näissä asioissa relevanttia.

  3. Tutkimus edellä

    Hyvä kirjoitus, ja kuten jo edelläolevista kommenteista huomaa, aihe herättää tunteita ja puolustustarvetta useissa henkilöissä!

    Siksi minusta olisikin hienoa, että pelkkien keskustelutilaisuuksien, tunneperäisen huutelun ja mutuilun sijaan tehtäisiin aiheesta tutkimusta, ja perustettaisiin väittämät tutkimustuloksiin, aivan kuin fysiikassa muutenkin tehdään. Tarpeeksi iso otos ja hyvin muotoiltu kysymyksenasettelu auttaisi paljon. ja valaisisi todellisia syitä miksi miesfyysikoita lienee määrällisesti enemmän kuin naisia. Epäilemättä tällaista tutkimusta on jo tehty myös STEM-alojen osalta, mutta usein luennoilla ja kirjoituksissa vain heitellään väitteitä kuten ”fysiikkaa hakeutuu opiskelmaan enemmän miehiä kuin naisia” – onko tämä universaalisti totta?

    Lisäksi usein esitetään saksimalli siitä, miten itseasiassa naisten ja miesten osuus on samaa suuruusluokkaa opintojen alkuvaiheessa, mutta ero kasvaa mitä korkeammalle akatemian hierarkiassa noustaan. Tämä ei selity pelkästään sillä, että ennen vanhaan naisia oli vähemmän STEM-aloilla, vaan samanlainen malli nähdään myös ns. naisvoittoisilla opinaloilla.

    Erityisen mielenkiintoista olisi saada konkreettista dataa ja tutkimutuloksia todistamaan edelläoleva väite ”naiset luultavasti saavat helpommin jatkopaikan ulkomailla verrattuna samantasoiseen mieshakijaan, jotta yliopiston tilastoissa olisi mukava sukupuolijakauma.” Missä yliopistoissa on sukupuolijakaumat, ja jatkopaikka annetaan sukupuolen eikä meriittien perusteella? On myös ironista, miten monet vastustavat ”sukupuolen perustella” paikkoihin valitsemista, vaikka se nimenomaan lienee ollut perusteena miehille satoja vuosia monia paikkoja täytettäessä…

    Kiitos kirjoittajalle ja edellisille kommentoijille artikkelivinkeistä, menee lukuun.

    • Ihmettelijä

      Aiheesta in olemassa paljon tutkimusta, joka löytyy ihan googlesta. Jenkeissä on ihan roduillekkin vakiokiintiöt yliopistoissa, jotta siellä ei olisi 90% aasialaisia ja 10% valkoisia. Mustat pääsevät huomattavasti alhaisimilla pistemäärillä yliopistoon tämän takia.
      Sukupuoliasiassa puhuin nimenomaan kahdesta henkilöstä joilla on saman tasoiset meriitit.

      En usko, että roolimalleilla ole kauheasti väliä. Enempi pitäisi lisätä opinto-ohjausta lukioaikana ja kertoa mihin kaikkeen esim. teoreettinen fyysikko voi työllistyä. Yleinen harhaluulo on, että linja tuottaa vain tutkijoita tai opettajia.

    • Elina Palmgren

      Itse en tosiaan ole perehtynyt tutkimuskirjallisuuteen näistä aiheista, mutta olen samaa mieltä siitä, että kaikki argumentit pitäisi pystyä perustelemaan. Tätä blogia kirjoitetaan kuitenkin vain päätyön ohella, joten en ole ottanut paineita lähteiden keräämisestä yms., vaan pyrin ennemmin raportoimaan kuulemastani ja näkemästäni sekä avaamaan omia mietteitäni asioista.

      Kannattaa ehdottomasti tutustua Sainin kirjaan, jossa taustatyö on tehty erityisen huolella. Kattavan tutkimuskirjallisuuteen tutustumisen lisäksi Saini on haastatellut kirjaa varten monipuolisesti tutkijoita ja antanut erilaisille mielipiteille tasapuolisesti tilaa.

      Saksimallia perustellaan ymmärtääkseni sillä, että uralla eteneminen on akatemian sisäisten rakenteiden ja kulttuurin vuoksi naisille vaikeampaa kuin miehille. Esimerkiksi perheen ja tutkijanuran yhteensovittaminen voi olla naisille hankalampaa.

  4. Elina Hiltunen

    Hei,
    Ilmaisin huonosti kommentoidessani näkemykseni luennolla- kun piti puhua englanniksi, niin tällä kertaa ulosantini oli minulla hieman kökköä.

    Tarkennan siis tässä kommentissa hieman ajatustani:
    Ajatukseni on se, että ”tyttömäisille” pikkutytöille – ja pojille tekniikkaa ja fysiikkaa kannattaa tuoda ”tyttöjen maailman” ja kautta- vaikka kääriä se sitten prinsessamaailmaan ja pinkkiin. Pojille/ tyypillisistä poikien leluista kiinnostuneille tytöille tekniikkaa tuodaan jo paljon ”poikien maailman” (esim. autojen, taistelurobottien)kautta.

    Tytöille tarjotaan lelumaailmassa usein vain”hoivamaailmaa” : nukkeja, pinkkiä ja prinsessoja. Kannattaa tsekata esimerkiksi lasten leluosastot ja tarjonta siellä (esim. Lego Technics). Vaikka me aikuiset kuinka paheksuisimme pinkkiä ja prinsessakaupallistunutta tyttöjen maailmaa, monen tytön maailma on täynnä ihania prinsessoja ja krumeluuria. Ja se on ok!

    Jostain syystä olen törmännyt siihen asenteeseen, että prinsessamaailma/ pinkki on jotenkin tyrmäävän kauheaa jos ajatellaan siihen integroituna tiedettä ja tekniikkaa. Miksei tyttöjä saisi innostaa tieteen alalle vaikka pitämällä pikkutytöille prinsessa-tiedejuhlia?!? Mitä väärää siinä on?

    Tässä näkyy paremmin argumentointiani asian tiimoilta:
    https://techfinland100.fi/24-elina-hiltunen/

    Ajatukseni on siis se, että tekniikka, fysiikka, kemia jne. kuuluvat kaikille- niin naisille kuin miehillekin.

    … ja se vasta vaatii munaa tässä ajassa, että uskaltaa sanoa itseään vaikka fyysikkoprinsessaksi :D

    http://scienceprincess.rasit.org/index.html

    • Elina Palmgren

      Kiitos tarkennuksesta! Tietysti on ok yhdistää tiedettä ja tekniikkaa lapsia kiinnostavaan kontekstiin, vaikka siihen prinsessamaailmaan. Itseäni lähinnä nyppii ajatus siitä, että tytöt olisivat syntyessään kiinnostuneita prinsessoista – ja pojat eivät. Tälle ei taida olla mitään luotettavaa tutkimuspohjaa (kannattaa tästä asiasta myös tsekata Sainin kirja). Mielestäni projektin nimi voisi olla ”Tiedettä kaikille” ;)

      Tästä tuli mieleen, kuinka eräs naispuolinen opiskelukaverini joskus harmitteli sitä, kuinka hameen käyttäminen fysiikan laitoksella tuntuu kiusalliselta. Hän oli päättänyt käyttää hametta, vaikka kokikin, ettei se sopinut yleiseen pukukoodiin ja toisaalta joutui toisinaan sietämään limaisia katseita. Hänellä sitä munaa vasta olikin – kuten sanoitkin.

      Kiitos muuten erinomaisesta pecha kucha -esityksestä!

  5. Elina Palmgren

    Kiitos kaikille yhteisesti kommenteista ja pahoittelut hitaasta reagoinnista! Yliopiston sähköposti oli ohjannut ilmoitukset kommenteista roskapostikansioon, johon tulin vilkaisseeksi vasta nyt…

Vastaa käyttäjälle Elina Palmgren Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024

Teeman luonut Anders NorenYlös ↑