Kohti kestävää (työ)elämää

Sen jälkeen, kun vuosi sitten kirjoitin työmatkailun ympäristövaikutuksista blogiin, on keskustelu ilmastonmuutoksesta noussut ilahduttavasti entistä enemmän otsikoihin. Merkittävän potkun julkinenkeskustelu sai, kun hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi raporttinsa viime lokakuussa. Myös Helsingin yliopistolla on tämän jälkeen otettu kantaa mm. työmatkailun ilmastovaikutuksiin.

Ilmeisesti IPCC:n raportin myötävaikutuksesta yliopisto tiedotti marraskuun lopulla selvittävänsä lentojen hiilipäästöjen kompensointia. Uutisessa todetaan seuraavasti:

Yliopisto on myös selvittämässä lentomatkojen hiilijalanjäljen kompensaatiota. Alustavana suunnitelmana on, että yliopisto kompensoi vuosittain yhteisistä varoista työmatkojen aiheuttaman hiilidioksidipäästön.

– Tärkeää olisi ensisijaisesti miettiä, miten lentomatkailua voisi vähentää. Jokaisen on hyvä pohtia, voisiko asioita hoitaa lentämistä välttäen, [vararehtori] Böhling muistuttaa.

Uutinen on kerännyt yliopiston intranetissä (valitettavasti luettavissa vain yliopiston tunnuksilla) runsaasti kommentteja, joissa muistutetaan lentoreittien valinnasta, vaihtoehtoisista kulkutavoista sekä mahdollisuudesta käyttää etäyhteyttä matkustamisen sijaan. Yliopiston rehtori Jari Niemelä vastaa kommenttiketjussa, että mahdollisia matkustamiseen liittyviä linjauksia ovat 1) matkustamisen korvaaminen etäyhteyksillä, 2) kotimaassa vähäpäästöisten kulkuneuvojen suosiminen, ja 3) lennettäessä kompensaatiomaksujen maksaminen

Vaikka linjauksissa toki on kaksi muutakin kohtaa, ovat kompensaatiomaksut tuntuneet saavan eniten näkyvyyttä. Olen totta kai iloinen kaikesta keskustelusta ja edistysaskelista, mutta kuten itse sain huomata oman tekstini julkaisemisen jälkeen, kompensaatiomaksut eivät todellakaan ratkaise ongelmaa. Jotkut tuttuni tuntuivat (osittain tekstini kannustamana) päättäneen maksaa päästömaksut omasta työmatkailustaan ja kuitata sillä oman syyllisyytensä. Edelleen he jatkavat lentämistä entiseen malliin

Kuten eilisessä Hesarissa julkaistu gallup-tutkimuskin näyttää, ihmiset pitävät ilmasto-ongelmiin puuttumista tärkeänä, mutta toivovat, että joku muu tarttuisi toimeen heidän puolestaan. Hiilikompensaatiomaksuissa on tavallaan sama ongelma: maksetaan omantunnon puhdistamisesta ja ulkoistetaan ongelma muille. Ainoa todellinen ratkaisu lentämisen päästöjen vähentämiseksi kuitenkin olisi lentämisen rajoittaminen

Toisaalta myönnetään: Ei ole minullakaan varaa itsekehuun näissä asioissa, sillä lennän edelleen vuosittain useammalle työmatkalle, satunnaisesti myös lomamatkalle. Olen kuitenkin yrittänyt rajoittaa ulkomaanmatkat minimiin ja Suomessa kuljen pidemmät matkat junalla. Aion jatkossa myös perehtyä matkavarauksia tehdessäni paremmin eri matkustusmuotojen päästöihin.  Seuraavasta projektikokouksesta, johon osallistun Bolognassa, yritimme projektiväen kesken vääntää kättä mahdollisuudesta osallistua etänä — ei onnistunut. Ilmeisesti EU:n myöntämä matkabudjetti ei taivu etäkokouksen järjestämiseen. Paremman vaihtoehdon puuttuessa lennän ja käyn edelleen anekauppaa kompensaatiomaksuilla.

Itse olen päättänyt maksaa kompensaatiomaksua jokaisesta matkasta 10 % lentolipun hinnasta. Tällä hetkellä sijoitan nämä rahat Suomen luonnonsuojeluliiton Hiilipörssiin, jonka kautta varat ohjautuvat soiden ennallistamiseen Suomessa. Maksamalla 100 euroa saa Hiilipörssistä ostettua 1200 m2 ennallistettua suota, jonka luvataan sitovan 110 kg hiiltä vuodessa.

Toinen sijoituskohde, jota olen harkinnut, on Luonnonperintösäätiön ikimetsä. Metsän hiilinielua on vaikea laskea ja sidotun hiilen määrä riippuu voimakkaasti esimerkiksi metsän iästä. Sijoituskohteena pointtina onkin hiilen sidonnan lisäksi metsäluonnon biodiversiteetin tukeminen. 50 eurolla voi Luonnonperintösäätiöltä hankkia 100 m2 suojeltua ikimetsää. Omaa kirjanpitoani varten olen arvioinut (käsiä heilutellen tämän artikkelin pohjalta) tämän sitovan 20 kg hiiltä / vuosi.

Toki ilmastonmuutoksen torjumiseksi täytyy tehdä muutakin kuin rajoittaa lentomatkailua. Hyvä paikka aloittaa omien elämäntapojen vaikutuksen arvioiminen on esimerkiksi Sitran Sitoumus2050-verkkopalvelu. Sivuilta löytyy testi, jonka tehtyään saa personoituja ehdotuksia siitä, kuinka omia tapojaan muuttamalla pystyy leikkaamaan hiilidioksidipäästöjään. Omat testitulokseni osoittavat selvästi, että lentämisen vähentäminen sekä eläinperäisistä ruoka-aineista luopuminen olisivat merkittävimmät askeleet matkallani kohti kestävää elämäntapaa.

4 Kommenttia

  1. valitettavasti

    Ei lentämisen vähentämisellä ole kyllä käytännön vaikutuksia juuri ollenkaan.

    Esim. jos ajat yksin autolla Ouluun on se päästöissä saman verran kuin olisit potkurikoneella lentänyt sinne.

    Pitemmille matkoille olisi tutkijan tärkeä lähteä ainakin muutaman kerran vuodessa, jotta voi ylläpitää ja muodostaa uusia suhteita.

    • Elina Palmgren

      Kyllä ainakin omasta hiilijalanjäljestäni lentäminen aiheuttaa suuren osan ja lentämisen vähentäminen on siksi minulle yksi helpoimmista keinoista hiilijalanjäljen pienentämisessä. Mielestäni meidän tulisi tehdä kaikkemme päästöjen pienentämiseksi.

      Tutkimustyöhön liittyvistä hiilipäästöistä lentäminen kattaa minulla reilusti suurimman osan. Muita työhön liittyviä päästöjä ovat lähinnä Physicumin lämmitys ja sähkö, joiden päästöt jakautuvat aika monen käyttäjän kesken, sekä työssä käyttämäni kulutustavarat, kuten kirjoitusvälineet yms.

      En kehottaisi ketään ajamaan yksin Ouluun, jos on mahdollista käyttää vaikka junaa. (Minua tämä asia ei edes kosketa, koska en omista ajokorttia. Mitä sillä pk-seudulla edes tekisi?) Toki tiedostan sen, että joillain matkoilla lentäminen voi olla jopa ympäristöystävällisin vaihtoehto – mutta harvemmin on.

      Mielestäni tätä totuutena hoettua ”tutkijan pitää ylläpitää yhteistyösuhteita ja siksi matkustaa ympäri maailmaa” pitäisi tarkastella kriittisesti. Me itse ylläpidämme nykyisiä käytäntöjä toteuttamalla näitä hokemia. Jos akatemiassa otettaisiin yleiseksi linjaksi, että suhteita pyritään hoitamaan etäyhteyksillä, työmatkailun tarve todennäköisesti vähenisi huomattavasti.

      • jooh

        Meanwhile, kiinassa palaa 10 000 000 000-200 000 000 000kg hiiltä vuosittain käyttämättömissä/unohdetuissa hiilikaivoksissa, ja maakaasua arvioimaton määrä jne.

        https://news.nationalgeographic.com/2017/11/underground-fire-in-china-burning-for-59-years-spd/
        https://pubs.usgs.gov/fs/2009/3084/pdf/fs2009-3084.pdf

        Nopealla googletuksella 1kg hiilen palaminen tuottaa 2.86kg CO2.
        Eli jos arvoidaan maksimin sisälyttäen muut palot on se noin. 600 000 000 000 kg CO2 vuodessa.

        Jos jokainen maailman henkilö lentäisi kerran vuodessa vaikka Helsinki-Los Angeles, olisi se silti päästöissä vähemmän kuin pelkästään Kiinan käyttämättömien kaivosten hallitsematon palaminen.

        • Elina Palmgren

          Mielestäni tämä ei ole kovin hyvä argumentti sen puolesta, että voisimme huoletta lentää ympäri maailmaa. Se, mitä jossain muualla tapahtuu, ei poista meidän vastuutamme omista teoistamme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024

Teeman luonut Anders NorenYlös ↑