Olli-Pekka Tikkanen
Olli-Pekka Tikkanen

3. vuosi

| | Ei kommentteja

Vuoden viimeinen kirjoitukseni käsittelee kulunutta kolmatta vuottani väitöskirjatutkijana ja näkymiäni tulevalle vuodelle. Lisäksi keskustelen nuorempien tutkijoiden asemasta yliopistossa.

Kulunut vuosi on ollut työntäyteinen. Julkaisimme kollegoideni kanssa yhden tutkimuksen elokuussa, ja työstin toisen tutkimuksen käsikirjoituksen lähes valmiiksi vertaisarviointiprosessiin lähetettäväksi. Lisäksi olin mukana kahdessa muussa tutkimuksessa, joiden tulokset julkaistaan ensi vuoden aikana.

Minusta tuntuu, että kolmen vuoden työnteko konkretisoituu nyt tutkimusartikkeleina. Olen kokenut tutkimusprojektien saattaminen päätökseen ja niistä syntyvien konkreettisten tuotteiden näkemisen todella merkityksellisenä. Olen myös ilolla huomannut oman asiantuntemukseni kasvaneen. Vaikka huomaan tietämykseni vielä päivittäin olevan enemmänkin reikäjuusto verrattuna kokeneisiin tutkijoihin, sillä on kuitenkin jo kiinteä ydin. Minulla on nyt vauhti päällä väitöstutkimukseni loppuunsaattamisessa. Ensi vuonna on vaihdettava vaihde vielä pykälää suuremmalle, että kerkeän puolustamaan väitöskirjaani ensi vuoden lopussa.

Kaiken kaikkiaan olen ollut todella hyvässä ja etuoikeutetussa asemassa koko nuoremman tutkijan urani. Minulla on ollut jatkuva rahoitus Itä-Suomen yliopiston tohtorikoulun kautta, ja tutkimusryhmässäni on pidetty huolta, että tutkimuksen tekemisen resurssit työvälineistä väitöskirjatyön ohjaukseen ovat olleet huippuluokkaa. Oman hyvän asemani vuoksi olikin pysäyttävää lukea Tieteentekijöiden liiton nuorille tutkijoille suunnatun kyselyn loppuraporttia. Raportti on karu muistutus, millaisissa olosuhteissa väitöskirjoja tehdään. Monilla nuorilla tutkijoilla työntekoa haittaavat jatkuva rahoituksen hakeminen ja työsuhteiden pätkittäisyys. Lisäksi erityisesti apurahalla työskentelevät nuoret tutkijat ovat eriarvoisessa asemassa yliopiston henkilökuntaan nähden niin saadun korvauksen, tutkimustyön resurssien kuin esimerkiksi terveydenhuollon suhteen.

Monista raportissa esitetyistä epäkohdista nostan tässä tekstissä esille kaksi. Ensimmäinen kohta koskee väitöskirjatyöstä saatavan palkan suuruutta. Vaikka tulen palkallani toimeen ja nuorten tutkijoiden loppuraportinkin mukaan palkkani on väitöskirjatutkijoiden joukossa suuri, se ei vastaa koulutustani. Koska olen väitöskirjatutkijoiden mittapuulla hyväpalkkainen, uskallan väittää tämän pätevän myös muihin väitöskirjatutkijoihin. Palkan ja koulutuksen kohtaamattomuutta on vaikea ratkaista nopeasti, mutta siihen on pyrittävä pitkällä aikavälillä.

Toinen epäoikeudenmukaisuus koskee nuorempiin tutkijoihin suhtautumista. Myös nuorten tutkijoiden kyselyn loppuraportti puuttuu tähän johtopäätöksissään:

Tutkijanuran alkuvaiheen ammattimaisuutta tulisi siis vahvistaa. Väitöskirjatutkijan rekrytointi olisi nähtävä nimenomaan rekrytointina, ja alun ammattimaisuuden vahvistaminen osana hyvää henkilöstöpolitiikka ja -johtamista. Tämä näkökulma korostaa ammattimaisuutta sen sijaan, että nähtäisiin väitöskirjatutkijat tohtorikoulutettavina tai -opiskelijoina, kuten monen nimike kuuluu. ”

Kyseessä on yliopistoyhteisöön pinttynyt tapa puhutella vaativaa asiantuntijatyötä tekeviä tutkijoita opiskelijoina. Mielestäni tämä vinouma johtuu siitä, että väitöskirjatutkijat ovat tutkimusryhmän nuorimpia jäseniä. Näin ollen heillä ei ole vielä samaa tietomäärää tutkimusalasta kuin kokeneilla tutkijoilla. Suhteessa kokeneisiin tutkijoihin väitöskirjatutkijat eivät ole yhtä päteviä ammattilaisia, mutta ovat kuitenkin alansa asiantuntijoita ja ansaitsevat tulla kohdelluksi sellaisina. Helppo yksittäinen keino, minkä jokainen yliopistolainen voi toteuttaa, on lopettaa väitöskirjatutkijoihin viittaamisen jatko- tai tohtoriopiskelijoina.

Ennakoin viime vuonna, että tästä vuodesta tulisi rankka ja olin oikeassa. Samaa voin nyt ennakoida myös tulevalle vuodelle. Henkisesti koen kuitenkin olevani erilaisessa tilanteessa kuin vuosi sitten. Missä vuosi sitten tunsin tarvitsevani lepoa ja aikaa voimieni keräämiseen tulevaa vuotta varten, tunnen nyt palavaa halua kääriä hihat, paketoida väitöskirjani kasaan ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen elämässäni.

Tämän kirjoituksen myötä blogimme jää perinteiselle joulutauolle. Seuraava kirjoitus julkaistaan tammikuun puolivälissä. Toivotan blogin lukijoille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2019!

 

P.S. Blogissa tehdään ennen uutta vuotta huoltotöitä, jotka ennakoivat palveluntarjoajan tekemiä päivityksiä ensi vuoden alussa. Ensi viikosta lähtien voikin olla odotettavissa, että sivusto ei saata vastata tai sen ulkonäkö saattaa olla tavallisesta poikkeava.

Jaa kirjoitus somessa

Samankaltaiset julkaisut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Aihepilvi

Arkistot