On aika viimeisen Akatemian jalkaväki -kirjoituksen ennen blogijengin kesätaukoa! Mikäpä olisi siis parempi aihe kuin kesälomaan valmistautuminen.

Minulla on kesäloman alkuun vielä lähes kuukausi, mutta lomani kestää neljä viikkoa, vihdoin! Entisenä yliopiston pätkätyöläisenä pidin lomiani aina työsopimuksen päättyessä, vaikka sopimus aina solmittinkin uudelleen. Tämä teki lomien pitämisestä hajanaista, lähinnä vapaapäivien viettämistä siellä täällä. En harmitellut tilannetta, koska viihdyin työssäni niin hyvin, mutta jälkikäteen katsottuna moinen sopimusten ketjuttaminen ei tee hyvää työntekijälle eikä myöskään työnantajalle. Syyt kyseiseen tilanteeseen olivat kuitenkin moninaiset, mikä olkoon aiheeni joskus toisella kertaa. Nyt haluan puhua kesästä, ja siihen valmistautumisesta.

Millainen on viimeinen kuukausi ennen loman alkua? Itse pyrin alla esittämääni tavoitelistaan:

Viikko 1: Ammennan kaiken loman lähestymisestä syntyvän riemun minkä voin. Vaikka pidänkin työstäni, niin hei: lomalla voin lukea kirjoja, nukkua nurmikolla, syödä mielettömän läjän jäätelöä ja nuuhkia kesäsadetta tuuletusikkunasta kuin kissa. Voin olla tekemättä mitään tai vaihtoehtoisesti tehdä ihan mitä vain! Mainiota, eikö totta? Innostun siis lomastani ja kanavoin sen innostuksen työhön. Mitä voinkaan saada aikaiseksi ennen loman alkua? Miten mukavaa onkaan heittäytyä vallan veteläksi, kun ensin on ollut hetken kokovartalokrampissa! Tämä toki on liioiteltua, koska tavoitteenani on olla myös kehittämättä hirvittävää työstressiä ennen lomaa.

Viikko 2: Teen itselleni tehtävälistan asioista, jotka pitää tehdä ennen lomaa ja jaottelen ne niin, että viimeisenä listalla ovat asiat, jotka voi hyvin tehdä vielä loman jälkeenkin. Sillä tavoin on kivempaa aloittaa työt arjen jälleen saapuessa, koska ideaalitapauksessahan olisi loman aikana irtautunut työstään niin hyvin, että kävelisi sisään väärään yritykseen ja yrittäisi avata tietokoneen hieromalla siihen aurinkorasvaa. Entinen työkaverini kirjoitti itselleen heippalappuja loman jälkeen luettavaksi. En näe tätä ollenkaan hassumpana tapana, koska tällöin ainakin joku tervehtii minua, vaikka olisinkin toimiston ensimmäinen lomaltapalaaja.

Viikko 3: Teen itselleni tehtävälistan asioista, joita haluan tehdä loman aikana ja joita on kiva muistella syksylläkin. En aio ahdistua, vaikka epäilisinkin, etten ehdi tehdä kaikkea. Pidän listoista, koska niiden avulla hahmotan paremmin niin haaveitani kuin velvollisuuksianikin. Vaikka lomaa on yleensä vain palanen kesästä, työpäivänkin jälkeen ehtii uimaan, lukemaan tai vaikka tekemään suursiivousta. Ovathan päivät pitkiä. Hurraa, kesä!

Viikko 4: Kerron maailmalle, että olen lomalla, ja lomalaista saa häiritä vain, jos toimisto uhkaa sulaa helteessä (harva uskoo, että BioNordikan toimisto on tehty jäästä) – jos silloinkaan. Yhden yliopistolla työskentelemäni kesän aikana näytteiden säilytykseen tarkoitetut pakastimet väsähtivät yhtä aikaa, ja tutkijat rynnistivät sankoin joukoin tarkistamaan olivatko oman arvokkaan projektin palaset vielä paikoillaan. Monissa töissä, kuten tutkijana tai vaikkapa yrittäjänä, loman pitäminen voi tuntua mahdottomalta. Minä kuitenkin uskon keskittymiseen niin rentoutuessa kuin töitä tehdessäkin. Pyrin olemaan sätkimättä työn ja loman välillä, joten teen mieluummin jompaa kumpaa. Tiedättehän, rentoudun todella tehokkaasti, painan rentouttavaa päivää, kellon ympäri. Laitan automaattiviestin työsähköpostiini ja säädän sovellusten asetukset niin, että mikään ei huutele minulle vaihtoehtoisia tapoja suorittaa lomaani.

Viikko 5: Boom! Loma.

Toteutan tuon neljän viikon suunnitelman, koska töistä irtautuminen on vaikeaa. Sen tietää Ylekin lukijoineen.

Pssst! Onko sinulla hyviä työstäirtautumisvinkkejä? Entä lomaltairtautumisvinkkejä? Jos haluat vauhdittaa Akatemian jalkaväki -remmin arkeen paluuta, vastaahan ensi maanantaina 11.6 julkaistavaan palautekyselyyn, jossa voit kertoa mistä haluaisit lukea tai vaihtoehtoisesti mihin aiheeseen olet jo täysin kyllästynyt. Lukemisiin ja rentouttavaa kesää!