Olin viime viikolla flunssassa, ja kuumeisena jättäydyin kotiin muutamaksi päiväksi. Kotona sairastaminen ei ole koskaan ollut minulle erityisen helppoa, ja kipeänäkin olen saanut suurimmat riemut siitä, että jaksan tehdä töitä vaikka pää kainalossa. Peruskoulussa ja lukiossa sain iloa todistukseen merkityistä poissaoloista, koska niitä oli harvoin, jos lainkaan. Työelämään tupsahdettuani olen useamman kerran saanut lääkäriltä sairauslomaa, jonka olen jättänyt käyttämättä – olenhan aivan työkykyinen, ja tropit hoitavat kuntoon kolottavan kehonkin.

Vähitellen olen huomannut, että kipeänä kotiin jääminen ei liity pelkästään siihen, että sairaana töitä tehdessäni saan kummallisen kaikkivoipaisuuden tunteen. Se liittyy paljolti myös siihen, että minun on hankala arvioida, milloin todella pystyn työntekoon ja milloin en. Minua kauhistuttaa liikaa ajatus, että olisin laiska, enkä halua kenenkään muunkaan ajattelevan niin. Tämä liittynee työsankarimyyttiin, josta Elinakin aiemmin kirjoitti ja jonka ihaileminen on ollut yllättävän vaikeaa myöntää itselle.

Muistan vain kaksi kertaa, kun en kyseenalaistanut kotiin jäämistäni, muutoin se on aina vaivannut koko sairastamisen ajan: Vieläkin kerron oman elämäni legendaa, kun kymmenen vuoden takainen mahtava sänkyyn kaatava influenssa sekoitti vuorokausirytmini täysin, ja kolmen päivän aikana heräsin vain siihen, kun äitini tuli juottamaan vettä ja kokeilemaan pulssia (äidit, tiedättehän). Toisella kotiinjäämiskerralla yritin lähteä töihin viisaudenhammasleikkauksen jälkeen, mutta sain aikaiseksi vain korkean kuumeen touhutessani työtavaroita kasaan. Korkea, aivoja kiehuttava kuume on ollut ainoa syy, mitä vastaan ei ole kannattanut taistella. Muutoin olen aina ajatellut, että työntekijänä olen ennen kaikkea ahkera ja tunnollinen, mitä olen halunnut alleviivata sankarillisin suorituksin menemällä liian kipeänä töihin.

Sankarillisin suorituksin, eli aivan typerin tavoin: Kun menet flunssaisena töihin, on hyvä mahdollisuus, että siirrät flunssasi koko työyhteisölle aivastelemalla käsiisi ja hipelöimällä työpaikan jokaista ovenkahvaa. Kun kipeänä sitkeästi valut joka päivä toimistoosi, on todennäköistä, että muhivat pöpösi pitävät sinut puolitehoisena vielä pitkään, jolloin työtehosi laskee tai houkutat elimistöösi vielä hurjemman pöpön. Kun yskit tiesi työpisteellesi, viestit myös koko työyhteisölle mentaliteetista “työ ensin, terveys sitten”. Ajattelet näin ehkä vähentäväsi työteollasi omaa tulevaisuuden työtaakkaasi tai sairastamisesi takia mahdollisesti muille siirtyvää työtaakkaa. Ajattelet antavasi itsestäsi kuvan piinkovana ammattilaisena, jonka ajatus juoksee, vaikka äänestä ei ole tietoakaan. Ajattelet varmasti töihin menosi olevan hyödyllistä, mutta onko se? Ajatteletko itseäsi ollenkaan?

Nyt tiedän jo, että parhaat ominaisuuteni työntekijänä eivät ole ahkeruus ja tunnollisuus, vaan muun muassa kyky hahmottaa omat rajat ja pitää huolta kokonaisvaltaisesti omasta terveydestä. Oikeasti parastahan kaikkien kannalta olisi, ettei flunssa edes pääsisi iskemään ja aloittamaan kuumaa valkosoludiskoa elimistössä. Joten kuin kunnon aikuinen, yritän nukkua riittävästi, syödä säännöllisesti, urheilla innokkaasti, viettää vapaa-aikaa ja etsiä keinoja työn kuormittavimpien yksityiskohtien helpottamiseksi. Olen arvokas työntekijä, ja siksi pitämällä huolta itsestäni, pidän huolta myös työantajani eduista.

Tällä hetkellä kuitenkin vielä opettelen armollisuutta itseäni kohtaan sairastamisen aikana. Tämän työn ensimmäisinä kuukausina otin elimistöni petrimaljaan pöpönäytteitä ympäri Suomea ja olin flunssaisena työreissuillani useamman kerran. Viime vuonna en tainnut olla kipeänä kertaakaan. Nyt olin kipeänä, mutta töihin oli vain kivaa palata poissaolon jälkeen – siksikin lepo kannatti! Olen onnekas, koska työpaikaltani hätistetään kotiin, jos näyttää siltä, että nenäliinapino kasvaa työpisteellä hälyttävän korkeaksi. Etätöiden mahdollisuus on jälleen kerran myös oma pelastuksensa – jos olo ei ole liian kurja, mutta selkeästi flunssainen, voi rohkeasti jäädä kotiin ja tehdä töitä sieltä käsin. Ei se läsnäolo, vaan se tehty työ. Ole siis fiksu ja tehokas työkaveri: älä mene kipeänä toimistolle.