Suvi kirjoitti viime viikolla kiinnostavasti taannoisesta kokemuksestaan tulla headhuntatuksi. Sattumalta kävin samana päivänä kollegani kanssa keskustelua oman alani uranäkymistä. Kollegani totesi osuvasti, että alamme – teoreettinen fysiikka – on tieteenaloista ainoita, jossa nuorilta tutkijoilta kysytään ”onko tämä ensimmäinen post-doc-paikkasi?”

Ei ole tavatonta, että nuori fyysikko tekee vähintään kaksi tai kolmekin post-doc-jaksoa ulkomailla, jokainen kestoltaan 1-3 vuotta ja jokainen keskenään eri maassa. Vasta tällaisen työrupeaman ja pätevöitymisen kerryttämän osaamisen jälkeen tutkijalla alkaa olla realistiset mahdollisuudet saavuttaa pysyvä työpaikka alallaan, esimerkiksi (apulais-)professuuri.

Näin ei ole siksi, etteivät nuoremmat tutkijat kykenisi vaatimanpaankin työhön, vaan koska ala on huippukilpailtu, kuten olen kirjoittanut useissa työnhakuun liittyvissä teksteissäni aiemmin. Joillakin aloilla väitöskirja voi olla iso pullonkaula, mutta teoreettisessa fysiikassa todellinen kilpailu alkaa vasta tämän jälkeen.

Tällaisessa akateemisessa tuolileikissä pysyvän työpaikan saavuttamiseen tarvittavaksi kriittiseksi ominaisuudeksi ei välttämättä paljastukaan tekninen osaaminen tai edes luovuus, vaan paineensietokyky. Tämä tuskin on ideaalitilanne millään tieteenalalla.

Yllä oleva kuulostaa raadolliselta. Oma kokemukseni kuitenkin on, ettei tutkimuskenttä ole gladiaattoriareena, jossa kilpailijat revittäisiin kappaleiksi ja vain vahvimmat säilyisivät. Uranäkymät ja mahdollisuudet puhututtavat kaikkialla ja vertaistukea on aina tarjolla, sillä käytännössä kaikki alan nuoret tutkijat ovat samassa tilanteessa. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua, miten sovittaa akateemisen uran vaatimukset yhteen muiden, akatemian ulkopuolisten haaveiden, toiveiden ja suunnitelmien kanssa.

Alasta riippumatta nuoren tutkijan ja opiskelijan on hyvä tiedostaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mitä oma ala tällä hetkellä vaatii ja mitkä ovat asioita, joita todella haluaa. Useimmiten helpoiten asia selviää kysymällä heiltä, jotka ovat sen itse kokeneet. Opiskelija ja nuori väitöskirjatutkija, kysy siis professoriltasi muiden asioiden ohella myös sitä, millainen oman alasi urapolku on.