Syksy Räsänen kirjoitti taannoin YLE:n nettisivulla siitä, kuinka fysiikan kouluopetus on jämähtänyt suurelta osin 1800-luvulle. Kirjoituksessa hän peräänkuuluttaa fysiikan opetussuunnitelmalta pienempää teknologiapainotusta ja suurempaa painoarvoa modernille fysiikalle sekä teorioiden ymmärtämiselle.

En tunne erityisen hyvin opetussuunnitelman takana olevaa ajatusmaailmaa tai perusteluita tehdyille valinnoille, mutta olen periaatteessa samaa mieltä Syksyn kanssa. Itse olen ajatellut, että lukion fysiikan (piilo-opetussuunnitelman) tarkoituksena on ennemmin valmentaa teknillisten alojen opintoihin. Tällä lujalla pohjalla lepää mm. vahva insinööriosaamisemme. Tämä ei palvele opetussuunnitelman virallista tavoitetta tukea ”opiskelijoiden luonnontieteellisen ajattelun sekä maailmankuvan kehittymistä osana monipuolista yleissivistystä”.

Vaikka kirjoituksen sanoma ja päämäärä ovat hyväksyttäviä ja kannatettavia, se ei tarjoa käytännön ratkaisuja kouluopetuksen muokkaamiseen. Käytännössä löydän useampia perusteluja sille, miksi opetussuunnitelmaa ei kannata alkaa ainakaan kovin radikaalisti ja nopeasti muokata modernimpaan suuntaan. Seuraavassa muutamia:

1. Jos modernin fysiikan maailmaan haluttaisiin sukeltaa syvemmälle, tarvittaisiin huomattavasti järeämpää matemaattista koneistoa, kuin lukiomatematiikka pystyy tarjoamaan. Jos päätettäisiin sen sijaan käsitellä matemaattisesta vaikeampia aiheita pelkästään kvalitatiivisesti, hukattaisiin jotain oleellista nykyisestä ongelmanratkaisua painottavasta opetuksesta. Sädeoptiikan ja virtapiirien yhdeksi vahvuudeksi voi lukea juuri niiden matemaattisen yksinkertaisuuden.

2. Opetussuunnitelma painottaa käsitteiden kvantitatiivisen ymmärtämisen lisäksi kokeellisuutta ja havaintoja, joita modernin fysiikan osalta on hankala kouluolosuhteissa demonstroida käytännön kokeilla. Simulaatiot yms. materiaalit eivät korvaa täysin tätä puutetta. Lähestulkoon kaikki nykyisen LOPS:n aiheet ovat kouluolosuhteissa ainakin periaatteessa demonstroitavissa. Käytännön opetustyössä tosin aika ja välineiden puuttuminen tekevät kokeellisuuden täyden hyödyntämisen yleensä mahdottomaksi.

3. Jos opetussuunnitelmaan päätettäisiin sisällyttää enemmän modernin fysiikan aihepiirejä, seurauksena saattaisi olla opettajien suurkapina. Aineenopettajan opintosuunta sisältää hyvin vähän pitkälle meneviä teoriaopintoja esimerkiksi kvanttifysiikasta tai suhteellisuusteoriasta. Jos opetussuunnitelmaa päätettäisiin muuttaa tältä osin, katse tulisi ensin kohdistaa yliopistoissa tapahtuvaan aineenopettajakoulutukseen. Fysiikan aineenopettajista hyvin suuri osa on sitä paitsi fysiikkaa sivuaineena opiskelleita matemaatikkoja, joten tämän ongelman ylittämisessä olisi entistä enemmän haastetta.

Tästä kaikesta huolimatta on todettava, ettei lukiolaisille ole mitenkään mahdotonta oppia ja ymmärtää modernia fysiikkaa. Tästä yhtenä esimerkkinä toteutimme juuri I SEE -projektin puitteissa kvanttilaskentaa käsittelevän lyhytkurssin lukiolaisille. Hakijoita oli enemmän kuin pystyimme kurssille ottamaan osallistujia ja kurssi vaikutti olleen oikein onnistunut.