Tutkijan työkalut -sarjassa olen tähän mennessä käsitellyt ryhmätyöskentelyä ja tutkimusartikkeleiden kirjoittamista ja lukemista helpottavia sähköisiä työkaluja. Tällä kertaa vuorossa ovat tutkijan sosiaalisen median eli tuttavallisemmin somen eri kanavat.

Ennen kuin käsittelen, mitkä somekanavat ovat tutkijoille relevantteja ja kuinka ne eroavat toisistaan, käytetään hetki siihen, miksi tutkijan ylipäätään pitäisi viettää aikaa somessa ja miksi se on hyvin ja tarkoituksenmukaisesti käytettyä työaikaa.

Verkostoituminen ei suotta ole päivän sana. Kontaktit poikivat paitsi uusia tutkimusprojekteja, myös työpaikkoja ja kutsuja saapua puhumaan tutkimusinstituutteihin ja konferensseihin, tai esimerkiksi järjestämään niitä. Vielä tärkeämpää on, että tutkimuskirjallisuuden lisääntyessä kasvavaa tahtia voi hyvinkin tehty, merkittävä työ helposti kadota muiden joukkoon, joten tutkijan on hyvä osata mainostaa työtään. Tämän ei tarvitse tarkoittaa mittavaa mainoskampanjaa, ainoastaan someen lisättyä huomiota siitä, että sainpa muuten tällaisenkin tuloksen aikaiseksi. Näin mahdollisuudet saada työlle laajempaa, (toivottavasti) täysin ansaittua huomiota kasvavat. Tämä on erityisen tärkeää, kun työllä on laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.

Mitkä sitten ovat tutkijan kannalta hyödyllisimpiä somekanavia? Aloitetaan isoimmasta: maailman suurin sosiaalisen median palvelu Facebook ei esittelyjä kaipaa. Myös tutkija hyötyy verkostoista, ryhmistä, tapahtumakutsuista ja monipuolisista uutispalveluista, joita kaikkia kannattaa käyttää hyväkseen. Hieman vastaavia, mutta tutkimusorientoituneempia palveluita ovat ResearchGate ja Google Scholar, joissa voi seurata muita tutkijoita ja esim. sitä, miten oma työ on huomioitu muiden töissä. Tutkijoita ja heidän töitään listaa myös ORCID-palvelu.

Työnhakuun ja monipuoliseen verkostoitumiseen sekä akatemian sisällä että sen ulkopuolella paras palvelu on LinkedIn. Facebookia muistuttavassa, mutta työnhakuun ja rekrytointiin, sekä työelämän vaiheisiin ja tehokkaiden työskentelytapojen jakamiseen keskittyvässä palvelussa kannattaa pitää oma CV aina ajan tasalla.

Tänä päivänä myös tutkijan kannattaa luoda kotisivu paitsi oman työn esilletuontiin, myös esimerkiksi median yhteydenottoja helpottamaan (siksi myös minulta löytyy kotisivu). Asiantuntijoiden ja toimittajien kohtaamispaikaksi on luotu myös omia sivustoja: yksi tällainen on Kuka-palvelu, joka auttaa toimittajia löytämään asiantuntijat ja asiantuntijoita saamaan julkisuutta tärkeäksi katsomilleen aiheille. Vastaavaan sopivat myös pikaviesti- ja kuvanjakamispalvelut Twitter ja Instagram, joissa voit nykyään seurata myös Akatemian jalkaväki -yhteisöä (täällä ja täällä).

Tutkijan työ on monipuolista, joten myös erilaisia somekanavia kannattaa käyttää monipuolisesti hyödykseen. Ne helpottavat paitsi jokaista henkilökohtaisesti, myös laajasti muita. Jäikö joku palvelu listaamatta? Ilmianna se!