Tiedeyhteisön ulkopuolelle viestiminen on vaikeaa. Olen kokenut aerosolifysiikasta kirjoittamisen vaikeaksi kahdesta syystä. Väitöskirjatyön alussa koin osaamiseni puutteelliseksi. Nyt kun mielestäni minulla on jo jonkin verran tietoa alasta, koen että kykyni yksinkertaistaa tieteellinen tutkimus vaatii kehittämistä. Populaarista kirjoittamista oppii eittämättä kirjoittamalla ja ottamalla palautetta vastaan, mutta mistä haetaan oikeat sanat kuvaamaan tutkittuja ilmiöitä?
Olen tiedostanut jo pitkään, että suomenkieliset aerosoli- ja termofysiikan sanakirjani koostuvat vain muutamasta sivusta. Monet näistäkin sanoista on käännetty suoraan englannista. Käsitteen merkitys aukenee, kun tietää englanninkielisen termin. Suomalaisten aerosolifyysikkojen kanssa keskustellessani käytän monesti mieluummin englanninkielistä termiä, koska se on kaikille kuulijoille varmasti yksikäsitteinen ja englanninkielinen termi muistuu kuitenkin ensimmäisenä mieleeni.
Onko tällä sitten oikeastaan mitään väliä? Huoli julkaisusta suomen kielellä nousee aina silloin tällöin otsikoihin. Kielen pelätään näivettyvän, jos sitä ei käytetä myös asiantuntijoiden välisessä kommunikaatiossa. Koska en ole kielitieteilijä, en pysty arvioimaan, mitä vaikutuksia on jos jollain kielellä ei aktiivisesti käytetä jonkin alan keskusteluissa tai tieteellisissä julkaisuissa. Huoli näivettymisestä on esitetty tutkijoiden äänellä, mikä vaikuttaa ainakin minuun.
Vaatimus aerosolifysiikan tutkimusten julkaisusta suomeksi ei ehkä ole kovinkaan realistinen. Aerosolitutkimus, kuten monet muutkin tieteen alat, ovat kansainvälisiä ja uuden tiedon löytäminen edellyttää ajatusten vaihtoa koko tiedeyhteisön kanssa.
Oma ehdotukseni suomen kielen käytön lisäämiseksi on, että me aiheeseen perehtyneet tutkijat tekisimme enemmän oppimateriaaleja äidinkielellämme. Esimerkiksi matematiikan alalla olen nähnyt paljon suomeksi kirjoitettua oppimateriaaleja, mutta omalla alallani vastaavia löytöjä on vähemmän. Yleensä suomeksi on käännettynä yliopiston kandidaattitason materiaalit, mutta syventävän materiaalin löytäminen on haastavaa. Välillä suomenkielistä tietoa joutuu hakemaan graduista, joita onneksi vielä tehdään suomeksi. Ensimmäinen askeleen ei tarvitse olla valmis oppikirja, se voisi olla esimerkiksi aerosolifysiikan luentomoniste tietokoneohjelmalla ladottuna.
J.K. Tätä kirjoittaessani huomasin, että mainio hiukkastieto.fi-sivusto on hävinnyt internetistä. Tämä on suuri harmi, sillä hain sieltä monesti joidenkin termien suomennoksia tai suomennettuja selityksiä. Suomenkielisiä termejä löytyy myös tieteen termipankista.
Tilanne ei aina ole aerosolifysiikan osalta nykyisenlainen. Alan suomenkielinen klassikko on Arvo Laamasen ja Matti Jantusen Ilmansuojelua vaiko ilman suojelua: ilmahygienian oppi- ja käsikirja (Kustannuskiila, Kuopio, 1979), ja tämän jälkeenkin mm. Aerosolitutkimusseuran julkaisusarjan B-osassa on ilmestynyt alan opetusmonisteita. Itse näkisin ongelman olevan enemmänkin kysynnässä: alan kursseja opetetaan nykyään lähinnä syventävissä opinnoissa, joitten osalta kaikki yliopistot ovat käytännössä siirtyneet tarjoamaan kursseja vain englanniksi.