Helsingin yliopiston lakko keskiviikkona 28.2. on syineen, sisältöineen ja mahdollisine seurauksineen ollut näyttävästi esillä tiedotusvälineissä. Kirjoituksessani pohdin, miten lakon sisältöä voidaan tulkita suhteessa kokemukseen merkityksellisyydestä.

Yliopiston nykyisessä tilanteessa tarttumapintaa löytyy merkityksellisen työn ja merkityksellisen elämän teorioista sekä tutkimuksista. Teorioita yhdistää näkemys siitä, että merkityksen rakentaminen ja antaminen tapahtuvat ympäröivässä kontekstissa. Asioille annetut merkitykset ovat aina sosiaalisen neuvottelun tulos. Elämän merkityksellisyyden teoriat avaavat näkökulman merkitysjärjestelmän vaarantumiseen. Kun olemassa olevat rakenteet horjuvat, ihminen ajautuu merkityksen etsinnän tielle. Tällöin merkityksen lähteistä pyritään pitämään kiinni, jotta pohja ei kokonaan pettäisi. Parhaassa tapauksessa merkitysjärjestelmä ei romahda: vanhojen merkitysten tilalle löytyy uusia tai entiset merkityksellisyyden lähteet on mahdollista korjata.

Työn merkityksellisyys koostuu mielekäästä sisällöstä sekä oman työntekijäroolin tuntemisesta. Sellaiset tekijät kuin motivaatio ja tarkoituksenmukaisuus vahvistavat työn merkityksellisyyttä. Läheisesti tähän liittyy ihmisen kokemus työyhteisöstä ja sen jäsenyydestä. Työntekijä edustaa ja toteuttaa organisaationsa yhteisiä arvoja, asenteita ja uskomuksia. Nämä työn sisältöön ja kuulumiseen liittyvät tekijät ovat yksilön identiteetin kannalta olennaisia osa-alueita. Jos kaikki nämä osa-alueet ovat tasapainossa, ihminen kokee työnsä vahvasti merkitykselliseksi. Kun työ tuottaa sisältöä omiin kiinnostuksen kohteisiin sekä sisältää tunnetta yhteenkuuluvuudesta, työn tasapaino osana omaa identiteettiä on helpompi löytää.

Yliopiston työkiistan on kerrottu olevan paljon muutakin kuin kiista palkasta. Virallisesti on linjattu, että kyseessä on myös taistelu työehdoista. Halusta toteuttaa laadukasta opetusta ja tutkimusta. Toiveesta parantaa määräaikaisten työtekijöiden asemaa. Ja toki. Kyse on myös palkoista, jotka eivät ole kehittyneet samassa suhteessa, kuin muilla aloilla. Suomen historian ensimmäinen yliopiston lakko, joka on saanut tukea yliopistolaisilta aina opiskelijoista professoreihin asti.

 

Miksi nyt? Miksi näin?

 

Palataan ajassa hetki taaksepäin, kun uutiset täyttyivät koulutusleikkauksista, yliopistorahoituksen vähentämisestä, ”kaiken maailman dosenteista” sekä Helsingin yliopiston irtisanomisista. Tämänkaltaiset tapahtumat ovat omiaan vaarantamaan ja vavisuttamaan kokemusta työn merkityksellisyydestä. Olemme syvällä yksilön identiteetin kokemuksessa siitä, arvostetaanko minun työtäni. Onko minulla riittävät resurssit laadukkaaseen työntekoon? Onko minulla ihmisenä merkitystä vai jäänkö työkuormani alle? Voinko yksilönä sitoutua arvoihin, joita organisaationi edustaa?

Lakko on enemmän kuin työkiista rahasta. Yliopiston monen mullistuksen keskellä lakon sisällöt koskettavat työntekijöiden identiteettiä, syvää ymmärrystä itsestä työntekijänä.

 

#MeOlemmeYliopisto on lakko merkityksellisen yliopiston puolesta.

 

Helsingin yliopiston vanhan puolen arkkitehtuuri kuvastaa vahvoja pilareita, joiden varaan on turvallista rakentaa. Kuva Asko Salokorpi, 2012. Helsingin kaupungin museo.