Muutakin kuin naisnäkökulmaa

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka olen fyysikkonaisena joutunut kokemaan toiseutta ja ulkopuolisuutta. Naisten asemaa ovat nousseet puolustamaan monet toimijat #metoo-kampanjan myötä, jonka hedelmällisimpänä keskusteluna pidän juuri rakenteellisen syrjinnän puimista. Itseäni eniten puhutelleinpia aiheesta kirjoitettuja suomenkielisiä tekstejä ovat olleet mm. tämä kommentti Helsingin Sanomissa sekä tämä kirjoitus Aamulehdessä.

Jotta asetelma ei olisi niin naiskeskeinen, haluan antaa tässä tekstissä myös toiselle akatemian vähemmistöryhmälle mahdollisuuden puheenvuoroon. Seuraavassa eräs miespuolinen fysiikan opiskelija pohtii vähemmistöihin kohdistuvia paineita miesvaltaiselle akateemisella alalla ja yleensä heteronormatiivisessa yhteiskunnassa. Teksti kumpusi keskustelusta, jonka kävimme vähemmistöihin kuuluvien opiskelijoiden ja tutkijoiden paineesta sulautua yliopistolaisten valtavirtaan.

”Vähemmistöihin kuuluvilla ei ole tarve olla käyttäytymättä itselleen luontevalla tavalla ainoastaan, jos he haluavat peittää itsessään jotain, vaan myös sopeutuakseen joukkoon. Itselläni on ainakin ollut korostunut tarve välttää feminiinisiä piirteitä korostaakseni sitä, että olen “osa jätkäporukkaa” tai “hyvä jätkä” – joskus myös sillä kustannuksella, että toimin sen vastaisesti miten haluaisin toimia. Esimerkiksi en olisi käytännössä voinut mennä yläasteikäisenä tanssitunneille vaikka olisin halunnut tai aloittaa keskustelua Jane Austenin romaaneista. Käytännössä minulla on ollut tarve korostaa omaa jätkyyttäni puhumalla urheilusta tai alkoholista ja muista “sopivista” aiheista.

Toki aikuiseksi kasvettuani tarve sopeutua joukkoon on vähentynyt, mutta edelleen huomaan puhuvani ja toimivani eri tavalla kuin haluaisin. Osittain tämä johtuu siitä, että on huomattavasti helpompaa toimia samalla tavalla kuin ihmiset ympärillä – varsinkin kun esimerkkejä poikkeavanlaisesta käyttäytymisestä ei juuri ole. Kanssaopiskelijat, joilla on jotenkin poikkeava persoonallisuus tai jotka pitävät “oudoista” asioista, leimaantuvat helposti vielä yliopistoporukoissakin, ja heitä kohtaan kohdistuu jopa ihan selkeää syrjintää.”

#metoo-kampanjasta saamallamme liikemäärällä voisimme samalla pyrkiä kiinnittämään huomiota muidenkin kuin naisten aseman kohentamiseen. Jos olet samaa mieltä, älä pelkästään peukuta – vaan toimi myös sen mukaisesti!

2 Kommenttia

  1. hutkija

    Entäs ihan yleinen ilmapiiri? Olen käsittänyt, että monet jatko-opiskelijat eivät edes puhu toistensa kanssa vaikka istuvat samassa huoneessa tai naapureina vuoden päivät.

    Ehkä työyhteisö tarvitsee enemmän sosiaalista kanssa käymistä keskenään.

    • Elina Palmgren

      Kiitos kommentista!

      Ilmapiiriin tulee toki kiinnittää yleisestikin huomiota ja aina on parantamisen varaa, mutta minun näkökulmastani fysiikan laitoksella (vai osastolla nykyään?) on melko hyvä työilmapiiri. Muista kampuksista tai laitoksista / osastoista en sitten osaakaan sanoa. Ilmapiiriin vaikuttaa varmasti herkästi se, että tutkijat kilpailevat samoista rahoituksista ja paikoista, mutta onneksi Kumpulassa varsinaista kyräilyä on vain vähän. Eniten toivoisin kiinnitettävän yleisen ilmapiirin kohdalla huomiota henkilökunnan ja opiskelijoiden kanssakäymiseen. Sitä rajapintaa olisi hyvä loiventaa enemmän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024

Teeman luonut Anders NorenYlös ↑