Kun työskentelin vielä yliopistolla, sukelsin gradututkimuksen aikana intensiiviseen kahviaddiktioon ja tuijotin usein kahvihuoneen ilmoitustaululla ollutta mietelausetta. Sen mukaan on olemassa kahdenlaisia työkavereita: niitä, jotka tekevät työpäivistä helpompia, koska ovat työssään niin taitavia ja niitä, jotka tekevät työpäivistä helpompia, koska ovat työssään niin mukavia.

Keskimääräisesti työpaikallaan viettää ehkä noin kolmasosan arkipäivistään, ja tämä aika usein kulutetaan työkavereiden kanssa. Ihmisiä on tuskin koskaan mahdollista jakaa joko taitaviin tai mukaviin työkavereihin, mutta varmaankin jokainen meistä näkee työssään ihmisiä, joiden kokee kuitenkin kuuluvan enemmän toiseen näistä ryhmistä. Mutta ovatko työkaverit kavereita? Työssään on hyvä viihtyä, mutta syntyykö mielekkyys työtehtävistä, työkavereista vai molemmista?

Töiden teossa tietenkin tärkein osuus on se, että tarvittavat asiat hoituvat tehokkaasti, huolellisesti ja luotettavasti. On raskasta, jos ympärillä on ihmisiä, jotka siirtelevät vastuutaan, peittelevät virheitään tai unohtavat hoitaa heille uskotut tehtävät. Vaikka kollega olisi kuinka lämmin ja ystävällinen, voi olla kuormittavaa, jos kokee, ettei työtoveri ole tehtäviensä tasalla. Tämä voi pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa työkaveriaan yrittää auttaa ottamalla hänenkin velvollisuuksiaan omille harteilleen, kunnes joko väsyy tai katkeroituu ennen niin mukavaksi kokemansa työkaverin toimintaan. Prosessissa voi muuttua itse tiiminsä kiukkuiseksi myrkyksi, joka tuhoaa hyvää henkeä ympäriltään.

Työtiimissä vallitsevaa hyvää ilmapiiriä ei kuitenkaan koskaan pitäisi väheksyä, kuten ei heitäkään, jotka tätä ilmapiiriä pitävät yllä. On heitä, jotka jaksavat aina kuunnella, tsempata, ratkaista ongelmia, auttaa ja hymyillä. Samat ihmiset voivat olla työtehtävissään erittäin taitavia, mutta ennen kaikkea luovat ympärilleen onnistumisen henkeä. Yksi iloinen kollega voi pelastaa harmaan päivän, ja töihin tulee mielellään uudestaankin, kun töissä on kivaa. Jos kuitenkin joku ilmestyy töihin vain tehtävänsä hoitaakseen, se myös hänelle suotakoon.

Itse olen hyvin tehtäväorientoitunut ihminen, ja koen, että työni olemassa niin kauan kuin hoidan sen hyvin. Haluan ennen kaikkea pysyä aikataulussa, hallita kokonaisuuksia ja ehkä jopa ylittää itseni silloin tällöin. Samalla kuitenkin tiedostan, että tiimini tulos ei ole vain minusta kiinni, vaan jokaisen panos on olennainen. Minäkään en voi olla työssäni hyvä, jos tiimini kompuroi tai päinvastoin. Filosofiaani kuuluu hymyillä, koska hymyyn usein tahattomastikin vastataan, kiittää, koska jokainen arvostaa huomaavaisuutta ja olla rehellinen, koska työhön liittyviin toiveisiin ei reagoida, jos niistä ei tiedä kukaan. On myös minun vastuuni, jos työpaikalla asiat eivät ole kunnossa. Siksi, jos jokin asia harmittaa, on aina syytä nostaa kissa pöydälle ja puhua asioista avoimesti, mutta myös ystävällisesti. Ilmapiiri yleensä vaikuttaa työtulokseen ja toisinpäin. Mukavat työkaverit luovat ilmapiirin, jossa taitavat työkaverit voivat kukoistaa. Mutta toisaalta, taitavat kuormittuvat, jos mukavat eivät hoida varsinaisia työtehtäviään.

Älä anna tilanteen päätyä tähän.

Nykyään en vietä niin paljon aikaa kahvihuoneessa, mutta ehdin sentään tuijotella loistavia ajatuksia kännykkäni näytöltä sosiaalisen median palveluista. Yksi sopii mielestäni erityisen hyvin ihmissuhteiden hallintaan niin töissä kuin yksityiselämässä: “Suurin ongelma kommunikaatiossa on, että emme kuuntele ymmärtääksemme, vaan kuuntelemme vastataksemme.” Jokaisen meistä pitäisi kuulua sekä taitaviin että mukaviin työkavereihin mutta kertoa ajatuksistaan ja ottaa myös palaute vastaan, jos tätä tasapainoa ei ole.