Tommi Tenkanen
Tommi Tenkanen

Kohti Amerikkaa

| | | | | | Ei kommentteja

Hyviä uutisia: olen vastaanottanut uuden työpaikan Yhdysvalloista, Washington DC:n kupeessa sijaitsevasta Johns Hopkinsin yliopistosta. Lontoo jää taakse ensi syyskuussa, kun hyppään koneeseen kohti Washingtonia ja aloitan uudessa tutkijatohtorin tehtävässäni lokakuun alusta alkaen. Siihen saakka jatkan nykyisessä tehtävässäni Queen Maryn yliopistossa. Myös jatkossa tutkimusaiheeni risteilevät hiukkasfysiikan ja kosmologian rajapinnassa.

Olen kirjoittanut useaan otteeseen työnhausta ja tutkijan urapolusta teoreettisen fysiikan alalla, kt. tekstini Post-doc-aallokossa, Terveisiä maailmalta, Lontoo kutsui ja Fellowshipiä hakemassa. Hiukkasfysiikan ja kosmologian aloilla on käytäntönä, että tutkijatohtorin pestit ovat kaksi- tai kolmivuotisia, jonka jälkeen siirrytään uuteen paikkaan. Usein mahdollisuutta jatkaa vanhassa paikassa ei ole.

Uusia paikkoja maailmalta haetaan tyypillisesti vuotta etukäteen valtaosan avoimista paikoista tullessa haettavaksi syksyn aikana. Tyypillisesti työpaikkatarjoukset tehdään uudenvuoden tienoilla – malttamattomia varten on olemassa jopa oma sivusto, High Energy Physics Postdoc Rumor Mill, josta tarkkailla kuka on saanut tarjouksen, milloin ja mistä.

Kuten aiemmillakin kerroilla, myös tällä kertaa prosessi oli hyvin haastava: lähetin noin 60 hakemusta, ensimmäiset syyskuussa, viimeiset hieman ennen joulua. Juuri ennen joulua sain kutsun haastatteluun ja pian tämän jälkeen itse tarjouksen, joten lopputulos oli toivotunlainen. Vaihe on kuitenkin tutkijanuran stressaavimpia, sillä prosessin aikana miettii jatkuvasti, onko ura pian katkolla ja jos ei, mistä maasta tai maanosasta itsensä seuraavaksi löytää.

Kansainvälistä tutkijanuraa tavoittelevan on hyvä tietää alansa käytännöistä ja vaatimuksista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. On hyvä miettiä tarkasti, mitä vaatimukset tarkoittavat henkilökohtaisen elämän ja esimerkiksi perhesuunnitelmien kannalta. Onko tietyillä aloilla systeemiin sisäänrakennettu hyperliikkuvuus tieteen kannalta loppujen lopuksi hyvä asia ja tekeekö se tutkijanurasta houkuttelevan ovat kysymyksiä, joita käsittelen toisella kertaa tarkemmin, mutta liikkuvuusvaatimuksen ohittaminen voi olla hyvin vaikeaa.

Entä teidät aloillanne, hyvät lukijat, millaisia käytännöt ovat ja mitä niistä ajattelette?

Jaa kirjoitus somessa

Samankaltaiset julkaisut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Facebook327
Instagram25
RSS

Aihepilvi

Arkistot