Elina Palmgren
Elina Palmgren

Vielä kerran: The Mass on the Dome

| | Ei kommentteja

Kirjoitin marraskuussa Kvanttifysiikan filosofiaa -kurssilla käsitellystä Mass on the Dome -esimerkistä. Oli hauskaa huomata, kuinka paljon esimerkki herätti keskustelua. Ilmeisesti en ole yksin sen fysiikan opintojen tuoman taipumukseni kanssa, että kun joku esittää minulle laskutehtävän vai fysikaalisen ongelman, hyökkään heti laskemaan laskua läpi.

Kurssi venyi vuodenvaihteen yli aikatauluongelmien takia ja esitin lupaamani koosteeni esimerkistä fyysikkonäkökulmasta viimeisellä seminaarikerralla tammikuun alussa. Tässä ovat hieman muokkaamani diat, joissa ensin selitän ongelman matemaattista ratkaisua ja sen jälkeen olen referoinut ongelmaan saamiani vastauksia. Kiitos ja anteeksi kaikille, joiden sanoja olen esitelmässä lainannut!

Esitelmäni aikana syntyi jonkin verran keskustelua, mutta sain kuitenkin melko vähän kommentteja itse argumentteihin liittyen. Sen sijaan eksyimme keskustelemaan pitkäksi aikaa matematiikan hienouksista ja pedagogiikan järkevyydestä.

Esitelmässäni jaottelin argumentit oman tulkintani mukaisiin pääluokkiin. Ensimmäinen ja suurin kategoria oli ”Ei yksikäsitteistä ratkaisua” (ks. tarkemmin dioista). Filosofit vaikuttivat ostavan sen ajatuksen, ettei yksittäinen kummallisesti käyttäytyvä ratkaisu kovin paljon horjuta kokonaista teoriarakennelmaa. Sen sijaan he eivät olleet vakuuttuneita jatkuvuusehdoista tai muista matemaattisista rajoitteista, joita argumentit toivat esiin.

Toiseen kategoriaan niputin ajatukset tilanteen epäfysikaalisuudesta. Tämän kategorian suhteen filosofit tuntuivat olevan vastaanottavaisia. Kausaliteetin ja ajankääntösymmetrian kohdalla pohdimme sitä, tarkoittavatko fyysikot ja filosofit kausaliteetilla samaa asiaa. Mahdollisesti ennen syvällisempää keskustelua aiheesta, kannataisi käsite määritellä kunnolla ja molempia osapuolia tyydyttävästi.

Viimeisenä keskustelimme argumenteista, jotka ottivat kantaa fysiikan (tai mallin) ja luonnon suhteeseen. Tämä on ollut asia, joka minua on hämmästyttänyt tällä kurssilla: fyysikon näkökulmasta tuntuu itsestäänselvältä, että malli ja sen kuvaama kohde ovat toisistaan erillisiä asioita. Malli on aina vain approksimatiivinen kuvaus mallinnettavasta. Filosofiassa tämä suhde ei näytäkään olevan ihan näin selvä.

Näin kurssin loputtua voin todeta sen olleen hauska kokemus. Uskon, että filosofialla ja fysiikalla olisi paljon annettavaa toisilleen, jos tieteenalat vain löytäisivät yhteisen kielen (käsitteet), jolla kommunikoida.

Jaa kirjoitus somessa

Samankaltaiset julkaisut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Facebook327
Instagram25
RSS

Aihepilvi

Arkistot