Tommi Tenkanen
Tommi Tenkanen

Mitä olisin tehnyt toisin?

| | | | | | | | | Ei kommentteja

Opiskelin nopeasti. Tein maisterintutkintoni teoreettisesta fysiikasta hieman yli neljässä vuodessa ja väitöskirjani heti perään samasta aiheesta vain noin kahdessa ja puolessa vuodessa. Opiskelin laajasti kosmologiaa ja hiukkasfysiikan teoriaa ja saavutin osaamistason, joka on vähintäänkin riittävä ajankohtaisen tutkimuksen tekoon alallani. Mutta olisinko tehnyt jotain toisin?

Olisin. Teoreettisena fyysikkona ja pääasiassa kynällä ja paperilla laskuja pyörittelevänä kosmologinakin olisi suurta hyötyä osata käyttää tehokkaasti erilaisia laskentaohjelmistoja sekä ohjelmoida laajasti eri kielillä. Suoritin yliopistossa joitakin johdantokursseja aiheisiin liittyen sekä laajensin itsenäisesti osaamistani erityisesti oman alani kesätöissä, mutta jälkikäteen ajateltuna näitä olisi voinut painottaa enemmän. Tuskin olisi haitannut, vaikka olisin opiskellut hieman hitaammin omaksuakseni nämä taidot paremmin. Myös tilastollisten menetelmien laaja hallinta on tärkeää, joten olisin voinut opiskella niitä laajemmin. Kumpikin edellä mainituista taidoista ei ole tärkeä ainoastaan tutkijalle, vaan nämä ovat arvokasta valuuttaa myös yliopistomaailman ulkopuolella. Jokainen osannee mainita omalta alaltaan vastaavia esimerkkejä.

Myönnän myös tehneeni sen virheen, että joinakin laiskempina hetkinäni ajattelin, kuinka “opettelen tämän yksityiskohtaisemmin sitten kun tarvitsen sitä”. Totuus on, että silloin kun jotakin asiaa aletaan tarvita, se olisi parempi jo osata, vaikka erityisesti tutkijana onkin usein tilanteessa, jossa menetelmiä on tosiaankin opiskeltava sitä mukaa kun ongelmia ilmaantuu. Rutiininomaista ei usein ole kuin muutos ja epävarmuus.

Olisin myös opiskellut erityisesti oman alani alkuvaiheen kurssit huolellisemmin, joskin samaan hengenvetoon on todettava, kuinka tämä on tasapainottuneen elämän ja henkilökohtaisen talouden näkökulmasta huomattavasti helpompaa sanoa kuin mitä se nuorena opiskelijana oli toteuttaa. Uusi elinympäristö ja kulttuuri, koko laaja yliopistomaailma, uudet aiheet omalla alalla, uudet vaatimukset opinnoissa ja elämässä, uudet ihmiset, uudet toiveet, uudet pelot ja uudet, nopeat muutokset elämässä tekevät opiskelusta kaikille haastavaa. Ne tekevät opinnoista polun, jota ei kuulukaan puskea läpi sokeana muulle elämälle ja epäonnistumisia vailla.

Kaikkein oleellisinta yliopistossa on nimittäin oppia oppimaan: omaksua valmiuksia ja työkaluja, jotka mahdollistavat monipuolisen asiantuntijatyön tekemisen muuttuvassa työelämässä ja myös oman alan lähialoilla vielä vuonna 2057. Oleellista on löytää oma alansa ja nauttia sen parissa työskentelystä.

Kirjoitan toiste siitä, miten ajattelen näiden parhaiten käyvän, mutta vaikka jotakin olisin voinut tehdä toisin – voisin hallita Python-ohjelmointikielen ja ymmärtää funktionaaliteoriaa paremmin -, koen saavuttaneeni tärkeimmän. Olen oppinut oppimaan ja tunnistamaan osaamiseni, luottamaan itseeni ja nauttimaan työstäni. Kiitos siitä, yliopisto.

Jaa kirjoitus somessa

Samankaltaiset julkaisut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Facebook333
Instagram34
RSS

Aihepilvi

Arkistot