Viime viikolla Hanna-Ilona kirjoitti rohkeasti palkastaan, ja tiistaina Tommi jatkoi samasta teemasta ja puhui asiantuntijatyön palkitsemisesta. Hanna-Ilonan ja Tommin tavoin koen, että palkka ja palkkiot ovat konkreettisin keino osoittaa, että tehtyä työtä arvostetaan. Niin ikään mielestäni palkasta pitäisi uskaltaa puhua nykyistä avoimemmin.

Ansiotuloni olivat viime vuonna 29856 euroa. Summa on käsitykseni mukaan tavallinen alani yliopiston palkkalistoilla oleville väitöskirjatutkijoille. Minulle on ollut aina jokseenkin selvää, että haluan valmistua tohtoriksi. Tämän vuoksi en väitöstutkimuksen alussa pahemmin välittänyt paljonko työstä maksetaan. Vaikka olisinkin katsonut palkkataulukkoa, en todennäköisesti opiskelijana olisi pystynyt käsittämään mihin palkka riittää. Muutama vuosi opiskelija-alennusten loppumisen jälkeen tiedän, että palkallani pärjää, mutta ylimääräisiä asioita sillä ei pahemmin ostella.

Vaikka tulen palkallani toimeen, mietin usein kateellisena, miten paljon enemmän yksityisellä sektorilla opiskelutoverini tienaavat. Esimerkiksi Tekniikan Akateemisten palkkasuositus vastavalmistuneelle on toista tuhatta euroa kuukaudessa suurempi kuin bruttopalkkani. Kun vertaan palkkaani yksityisellä puolella maksettuun palkkaan, keksin perusteluja, miksi vertailua ei voisi tehdä. Mietin, että palkkani on pienempi koska saan aikanaan tohtorin tutkinnon vastineeksi työstäni eikä kuuluisi valittaa, koska olen kutsumustyössäni.

Rationaalisesti ajateltuna kumpikaan yllä olevista syistä ei ole pätevä perustelu. Olen jo suorittanut lähes kaikki tutkintooni kuuluvat opinnot ja työni on kokopäiväistä tutkimuksen tekemistä. En näe syytä, miksi muutaman vuoden päässä häämöttävän tohtorin tutkinto pitäisi alentaa palkkaani näin paljon yksityiseen puoleen verrattuna. Lisäksi palkkaero yksityisen sektorin ja yliopiston välillä ei käsitykseni mukaan kavennu väitöksen jälkeenkään.

Olen tällä hetkellä työssä, josta nautin. Ympärilläni on työyhteisö, joka tukee valtavasti kehittymistäni tutkijana. Minun on silti vaikea ymmärtää, miksi hyvät työolot, joita kaikilla väitöskirjatutkijoilla ei edes ole, ja uuden tiedon tuottaminen nähdään vähempiarvoisena kuin voiton tuottaminen yritykselle. Uskon, että yliopistossa maksettavat palkat heijastelevat yhteiskunnan arvostusta tutkimusta kohtaan. Pienemmillä palkoilla ja epävarmalla urakehityksellä karkotetaan potentiaalisia huippututkijoita alalta. On ehkä utopistista ajatella palkkojen olevan yliopistossa joskus kilpailukykyisiä yksityisen sektoriin verrattuna, mutta aivan näin räikeän eron ei toivoisi olevan.