Sähköpostilaatikkooni kolahtaa aina aika ajoin mairittelevia viestejä* tiedekustantamoiden edustajilta. Viestien sisältö on aina suurin piirtein seuraava: ”Parhain Dr. Tenkanen, tietoomme on tullut Teidän olevan maailmanluokan asiantuntija pimeän aineen ominaisuuksissa ja meille olisi suuri kunnia julkaista tutkimustuloksenne lehdessämme”. Heitän viestit saman tien roskakoriin.

Miksi? Koska kysymyksessä ovat niin sanotut saalistajalehdet (engl. predator journals), jotka eivät vastaa laadultaan oikeita tiedelehtiä. Saalistajalehdillä on usein joko kelvoton tai pahimmassa tapauksessa olematon vertaisarviointiprosessi ja ne ovat olemassa vain tehdäkseen voittoa millä tahansa hengentuotoksilla, joita niihin keksitään lähettää. Monet saalistajalehtien artikkeleista ovat joko puhdasta huuhaata tai sitten keskinkertaisia töitä, jotka eivät sisällä uutta tutkimusta. Esimerkiksi graduani on useaan kertaan kysytty julkaistavaksi, mutta en ymmärrä, miksi se kiinnostaisi ketään alan ammattilaista, se kun on vain tiedemaailmaan tutustuvan opiskelijan tekemä kirjallisuuskatsaus tiettyyn aiheeseen. Ja lisäksi suomeksi kirjoitettu, mikä kertoo siitä, ettei englanninkielisten saalistajalehtien kustantajia kiinnosta, mitä lehteen syötetään, kunhan vain artikkelit kasvattaisivat mainetta ja joku erehtyisi ostamaan lehden tai maksamaan mainoksen julkaisemisesta.

Väistämättä iso osa myös maineikkaiden ja hyvälaatuisten tiedelehtien artikkeleista on valitettavan puutteellisia tai suorastaan väärin, mutta niissä sentään toimitus ja vertaisarviointi on ainakin lähtökohtaisesti tehty huolella ja hyvää ammattietiikkaa noudattaen. Niillä on hyvä maine usein syystä, eikä niiden tarvitse lähettää julkaisupyyntöjä nuorille tieteentekijöille tai ehdottaa heidän opinnäytteitään julkaistavaksi. Heikkolaatuisten lehtien ei tule antaa hyötyä tieteen gloriasta lähettämällä niihin artikkeleita tai opinnäytteitä, jotka on laadittu huolella ja yhteistyössä kokeneiden tieteentekijöiden kanssa tai heidän ohjauksessaan. Huolella laadittu artikkeli erehdyttäisi lukijan luulemaan, että myös muut lehden artikkelit on kirjoitettu ja vertaisarvioitu yhtä huolellisesti, vaikka näin ei välttämättä ole.

Lähtökohtaisesti kenenkään tieteentekijän tai sellaiseksi haluavan ei tule julkaista mitään saalistajalehdissä. Myös suhteellisen tuntemattomissa lehdissä julkaisemisessa on vaaransa, sillä vaikka kustantaja vaikuttaisi asialliselta ja esimerkiksi julkaisisi kyseessä olevan lehden lisäksi myös hyviä ja tunnettuja tiedelehtiä, ei suurin osa alan tutkijoista todennäköisesti tunne lehteä ja saattaa ensikatsomalta tuomita julkaisun arveluttavaksi ja siinä artikkelinsa julkaisseen tutkijan arviointikyvyttömäksi. Liian hätäiset julkaisupäätökset saattavatkin kostautua esimerkiksi rahoitushakemuksia arvioitaessa. Tämä on tietenkin hankala tilanne paitsi tutkijoille myös kustantajille tai muille toimijoille, jotka haluaisivat lanseerata uusia lehtiä tai konsepteja kuten vertaisarviointifoorumi Open Journalin (jonka kenties osuva mutta saalistajalehteä muistuttava nimi kuulostaa valitettavan arveluttavalta). Aiheen tiimoilta käydäänkin jatkuvasti vilkasta keskustelua, kuten esimerkiksi Syksy Räsäsen blogista voi lukea.

Siis, nuori tieteentekijä ja/tai opiskelija, neuvoksi sinulle annettakoon: kun saat saalistajalehdeltä tai sellaiselta vaikuttavalta sähköpostia (kuten takuuvarmasti tulet jossain vaiheessa saamaan), älä innostu liikaa saamastasi huomiosta, vaan pidä pää kylmänä ja harkitse asiaa, tutustu kustantajan taustoihin googlaamalla ja konsultoi vanhempia kollegoitasi. Tässä asiassa maltti on takuuvarmasti valttia.

*Esimerkkiviesti: