Olo on kuin vastapoimitulla vadelmalla. Olen valmistunut maisteriksi biokemian alalta jo pari vuotta sitten ja ollut työelämässäkin kiinni tiukasti, mutta kaikki tuntuu yhä hurjan innostavalta ja jännittävältä. Tämä lienee oikea ala minulle! Kivaa, että pääsen kertomaan siitä myös teille, hyvät lukijat.

Jos et ole aiemmin katsonut läheltä, tältä näyttää vastapoimittu vadelma.

Aloitin urani tieteilijänä toimimalla tutkimusassistenttina syöpätutkimusryhmissä Tampereella. Pääsin näpräämään jos jonkinlaisia reagensseja ja analyysilaitteita päivien ollessa pitkiä, mutta mielenkiintoisia. Yksi mieleenpainuneimmista hetkistä oli, kun päätin aloittaa uudelleen pieleen menneen Western blot -protokollan iltapäivällä kello neljä ja tanssin laboratoriotilojemme käytäviä pitkin Usherin tahtiin vielä iltayhdeksältä. Tuona kesänä testailin läjän kaupallisia vasta-aineita ja tutkin niiden spesifisyyttä kyseisen tekniikan avulla. Ei Western Blotin, tuon pimiön lähettilään, tekeminen ollutkaan kovin nopeaa. Ehdin kuitenkin samana iltana kotiin katsomaan vakavaa draamaa (Martina&Esko:Vauvakuumetta) lyhyen sateessa polkupyörällä suhaamisen jälkeen, joten kaikki päättyi oikein hyvin.

Tampereella opiskelu ja töiden teko oli mitä mahtavinta, koska ihmiset ympärillä olivat älykkäitä, hauskoja ja aina valmiita auttamaan. Päiväni jakautuivat mukavasti laboratoriotyöskentelyn ja toimistohiireilyn välille. Maisteriksi valmistumisen kynnyksellä kipuilin kuitenkin paljon väitöskirjan aloittamista. Kuten jo ala-astelaisena, minua kiinnosti vähän kaikki, vaikka toisaalta olin graduni ja tutkimusurani aikana kiintynyt kovin paljon sekä hermoston että syöpien tutkimukseen. Lisäksi olin tutkijana aloitettuani tehnyt personalisoidun lääketieteen projekteja ja sekvensoinut päivät pitkät potilasgenomeja NGS-menetelmällä. Halusin väitöskirja-aiheen, joka koskisi jollain tavalla kaikkea rakastamaani, koska sillä tavoin tiesin myös motivaationi pysyvän yllä parhaiten. Olinkin melko tarkkana, etten ottaisi vastaan aihetta, joka ei aidosti olisi lähellä sydäntäni.

Siksi ilostuinkin todella, kun minut löysi käsiinsä pohjoismaisen bioalan firman Suomen osaston toimitusjohtaja ja pyysi haastatteluun. Vaihtoehtoja tuli yllättäen lisää! Vaikka olinkin Espanjan-vaihtovuoteni aikana opiskellut kauppatieteitä, en oikeastaan ollut ajatellut itseäni asiakaspalvelutyössä tai etenkään myyjänä. Koko kevään kestäneen itsetutkiskelun ja erinäisten rekrytointiprosessien aikana minulle oli kuitenkin jo hahmottunut, että ehkä suulaana ja iloisena ihmisen parhaana ystävänä (kyllä, olen oikeasti koira) voisin sopia työhön, jossa en vietä päiviäni musiikit korvilla laboratorion nurkassa. Siirtymä yritysmaailmaan kuitenkin pelotti – entä jos haluankin palata tutkimuksen pariin? Suljenko ovia liian tiukasti kiinni takanani juuri silloin, kun elämässäni kaikki tuntuu olevan mitä parhaiten?

Ihminen kai lienee sellainen. Kun asiat ovat liian mukavasti, on tarpeellista ottaa tiukka ote ja vähän ravistaa elämäänsä. Kai nyt huoliakin pitää olla? Ei sillä, että akatemiakaan olisi lintukoto ollut. Itselläni suurimmaksi ongelmaksi muodostui rahoituksen epävarmuus, koska en ollut suostunut vielä sitoutumaan väitöskirjan tekoon, jolloin rahoituslähteitä maisterille oli vaikeampi löytää. Elämäni eteni sopimuspätkästä toiseen. Tiesin kuitenkin haluavani lisää tavoitteita ja vastuuta enkä kokea oloani niin irralliseksi. Kun sain tietää saaneeni tuotepäällikön paikan yrityksestä, joka edustaa Suomessa yhtä eniten ihailemistani reagenssinvalmistajista, ajattelin kokeilla hyppyä tuntemattomaan.

Nyt tuntematon ei ole enää niin tuntematon, ja ensimmäisen vuoden aikana olen jo saanut hyvän otteen siitä, mitä minun täytyy tehdä ja miten. Ja tykkään myydä! Tykkään järjestää tapahtumia, pysyä tuotekehityksen kärjessä kiinni lukuisten edustusten kautta ja auttaa ihmisiä heidän ongelmissaan. Tykkään toimistotöistä ja tykkään reissata paljon. Eikä minun onneksi tarvinnut yliopistomaailmastakaan irrottaa. Tällä hetkellä kuulen sekä yksityisellä että julkisella sektorilla käynnissä olevasta tutkimuksesta laajemmin ja monipuolisemmin kuin koskaan aiemmin. Se on kerrassaan verratonta. Verratonta kuin vadelmahillo.