Yliopisto digiloikkaa

Uusien koulutusohjelmien myötä yliopistolla on herätty viimein tosissaan digiloikkaamaan opetuksessa. Olen tavannut yliopistolla ihmisiä, jotka loikkiminen saa hyppimään innosta, mutta myös ihmisiä, joita asia lähinnä raivostuttaa. Päätön loikkiminen ei tietenkään ole järkevää, mutta myös digitalisaation vastustajien kannattaisi päästä yli ärsyynnyksestään ja pohtia, miten digitaalisuutta voisi luontevasti hyödyntää opetuksessa. (Jyrkkä vastustus ilman varsinaisia perusteita tuo mieleeni aina tämän sarjakuvan.)

Itselläni valmennuskursseilla opettaessa digitalisaatio tuli hyvin luontevasti osaksi opetusta — vaikkakin melko vaatimattomassa mittakaavassa, paljon enemmänkin digitaalisuudesta saa irti, jos siihen paneutuu kunnolla. Tein käytännössä kaikki materiaalini tietokoneella, jolloin niistä tuli suoraan kohtuullisen siistejä ja niiden jakaminen kävi helposti sähköisillä alustoilla. Useammalla kurssilla käytössä oli Moodle, joka osoittautui oikein mainioksi työkaluksi, jos vaan opettajana jaksoi nähdä vaivaa esimerkiksi keskustelualueiden käytön aktivoinnissa. Moodlessa pidettiin myös lääketieteen harjoituskoe (opiskelijat vastasivat monivalintatehtäviä lukuunottamatta paperille ja palauttivat Moodleen kännykkäkuvan vastauksestaan). Olisi voinut kuvitella, että kokeen tarkastaminen näytöltä olisi ollut hankalaa, mutta itse asiassa koin sen paljon miellyttävämmäksi kuin paperilta tarkastamisen, koska koneella pystyin kirjoittamaan ja muokkaamaan omia kommenttejana ja palautteitani paremmin. Mobiililaitteiden kamerat ovat nykyään niin hyviä, ettei kuvanlaatukaan noussut missään kohtaa ongelmaksi. Koska kursseilla ei ollut minkäänlaisia demovälineitä käytettävissä, hyödynsin lisäksi jonkin verran simulaatioita ja videoita asioiden opetuksessa ja opitun syventämisessä.

Suurimpia hyötyjä opetuksen digitalisoitumisessa mielestäni on opiskelijoiden vuorovaikutuksen ja osallisuuden kasvattamisen helppous. Opiskelijan on helpompi olla yhteydessä opettajaan ja muihin opiskelijoihin oppituntien välillä tietokoneen avulla. He voivat vastata myös toistensa kysymyksiin ja keskustella opiskeltavista asioista keskenään. Internet lisäksi tarjoaa loputtomat varastot lisämateriaaleja, joita voi käyttää opetuksen elävöittämiseen ja opiskelijoiden mielenkiinnon herättämiseen.

Digitaalisuudessa on paljon mahdollisuuksia! Jotta näitä mahdollisuuksia pääsee hyödyntämään, on ensin suostuttava päästämään irti ennakkoluuloista.

Elina Palmgren