Ilmakehän ja aerosolien tutkijat voidaan jakaa kahteen ryhmään: mallintajiin ja mittaajiin. Mallintajat pyrkivät tietokoneiden ja fysiikan teorioiden avulla kuvaamaan esimerkiksi ilmakehän liikettä tai pienhiukkasten dynamiikka. Mittaajat puolestaan konkreettisesti mittaavat ilmakehän kaasuja ja pienhiukkasia sekä tekevät yleisiä päätelmiä toistomittauksista.

Jako mallintajiin ja mittaajiin on karkea. Mallintajia työskentelee niin koko maapalloa kuvaavien tietokonemallien parissa kuin yksittäisten pienhiukkasten termodynamiikkaa kuvaavien mallien parissa. Termin mallintaja alle ryhmitetään myös tilastollista data-analyysia tekevät tutkijat. Samoin mittaajien keskuudessa on niin pienhiukkasten lukumäärän ja koon mittaamiseen erikoistuneita tutkijoita kuin vaikkapa hiukkasten ja kaasussa olevien molekyylien koostumuksen tutkimusta massaspektrometreilla harjoittavat tutkijat. Toimivaan tutkimusryhmään tarvitaan näitä kaikkia eri asioihin erikoistuneita tutkijoita, jotta voidaan selvittää pienhiukkasten ominaisuuksia ja niiden vaikutuksia ilmastoon.

Tutkin osana väitöskirjaani pienhiukkasten dynamiikkaan ilmakehässä vaikuttavia prosesseja laskennallisin menetelmin. Olin mukana tämän vuoden alussa julkaistussa tutkimuksessa, jossa tutkimusryhmämme selvitti tekijöitä, jotka vaikuttavat laboratoriossa tuotettujen, orgaanisia yhdisteitä sisältävien, pienhiukkasten haihtuvuuteen. Ryhmämme on jatkanut näiden tekijöiden määrittämistä uusilla mittauskampanjoilla, joista eräs loppui viime viikolla.

Noin kuukausi sitten tämän juuri loppuneen kampanjan ollessa vielä käynnissä, minulta kysyttiin, haluaisinko tulla auttamaan mittauksia. Vastasin tietenkin myöntävästi, sillä vastaavia mahdollisuuksia kokeilla, miltä tutkimuksen teko näyttää aidan toisella puolella, ei välttämättä tule kovin usein.

Tässä kohtaa on hyvä kerrata nopeasti historiaani. Olen valmistunut kokeellisesta fysiikasta, mutta olen opiskellut enemmänkin laskennallista eli tietokoneella tehtävää kuin kokeellista eli mittalaitteilla tehtävää fysiikkaa. Opiskeluhistoriassani olen suorittanut kaksi yleisiä fysiikan mittausmenetelmiä käsittelevää kurssia, yhden pienhiukkasten mittaustekniikkaa käsittelevän kurssin ja tehnyt yhden syventävän laboratoriotyön, jossa mittasin pienhiukkaslaskurien toimintaa alipaineessa. Henkilökohtaisessa elämässäni olen päässyt 28 vuoden ikään käyttämättä juuri ollenkaan jakoavainta tai vasaraa.

Opiskeluhistoriani mielessäni astelin kaksi viikkoa sitten ryhmämme laboratorioon. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, että nuorten opiskelijoiden kannattaa kysyä apua mahdollisimman usein. Vaikka en enää ole nuori opiskelija, olen niin kokematon käytännön mittauksissa, että päätin kysyä neuvoa mahdollisemman usein. Onneksi tehtäväni laboratoriossa eivät vaatineet juurikaan itsenäistä ajattelua, mikä on hyvä, sillä varsinkin ensimmäisen päivien aikana olin enemmän tiellä kuin hyödyksi kysyessäni samoja asioita uudestaan ja uudestaan.

Kysyminen tietenkin kannatti. Koin, että sain paljon irti kahdesta viikostani laboratoriossa. Vaikka käyttämämme mittausjärjestely on hyvin paljon samanlainen kuin jo julkaistussa tutkimuksessa ja tunsin sen paperilla, oli hyödyllistä nähdä miten mallinnuksessa käytetyt tulokset mitataan käytännössä. Lisäksi opin kahden viikon aikana käyttämään jakoavainta. Vasaraa en laboratoriossa nähnyt, joten sillä ei todennäköisesti tee mitään pienhiukkastutkimuksessa.

Myös arvostukseni mittauksia tekeviä tutkijoita kohtaan nousi. En aikaisemminkaan ajatellut mittausten tekemisen olevan ruusuilla tanssimista, mutta tämä tutustuminen mittauksiin osoitti, että luotettavan mittaustulosten saaminen vaatii todella rautaisen ammattitaidon ja vuosien käytännön harjoittelun.

Muutaman viikon visiittini laboratorioon on nyt ohi ja tällä viikolla olen palannut täysipäiväsesti mallinnuksen pariin. Toivon kuitenkin, että jatko-opiskeluaikanani avautuu vielä uusia mahdollisuuksia kokeelliseen työskentelyyn. Vaikka mallintaminen on selvästi enemmän mieleeni, kannattaa mielestäni säännöllisesti pyrkiä ulos omalta mukavuusalueeltaan. Siellä kun tapahtuvat ne suurimmat oppimiskokemukset.