Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki

Yläkoulussa toiveammattini oli venäjän opettaja, mutta lukiossa aloin entistä enemmän keskittyä matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin. Motivaatio opiskella erityisesti fysiikkaa kumpusi silloin uskomuksestani, että luonnontieteiden avulla voidaan selittää elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki. Lisäksi fysiikka oli vaikeaa ja oli hienoa menestyä vaikeassa aineessa.

Samalla motivaatiolla lähdin opiskelemaan fysiikkaa yliopistolle ja päätin pyrkiä kohti kosmologin uraa, koska mielestäni kosmologia edusti fysiikan osa-aluetta, joka pystyisi vastaamaan perimmäisiin kysymyksiin. Puolisen vuotta hakattuani päätäni seinään fysiikan perusopintojen kanssa olin jo luopunut toivosta, että saisin ikinä mitään perimmäistä selville fysiikan avulla. Silloin olin vakaasti päättänyt ryhtyä tekemään työkseni jotain hyvin laskennallista, koska koodauksesta olin innostunut jo aiemmin. Samoihin aikoihin hain puoliksi vitsillä kesätöitä laskennallisen kvanttikenttäteorian ja teoreettisen kosmologian tutkimusryhmistä. Omaksi ja kaikkien muiden yllätykseksi sain paikan kosmologian ryhmästä. Tuon kesän jälkeen olin vuoroin töissä teoreettisen vuoroin havaitsevan kosmologian tutkimusryhmissä.

Kosmologia oli ihan mukavaa, mutta se ei tarjonnut vastauksia kysymyksiini. Vaikka tutkimuskohteena on koko maailmankaikkeus, keskitytään siitä niin pieneen hetkeen tai ilmiöön, että itselleni kävi hankalaksi nähdä metsää puilta. Assaroinnin myötä löysin lisäksi vielä kiehtovamman kysymyksen, kuin elämän, maailmankaikkeuden ja kaiken tarkoitus: Kuinka ihminen oppii ja kuinka oppimista voisi parhaiten edesauttaa?

Opettajana toimiminen koulussa ei kuitenkaan ole minulle mikään suuri kutsumus. Kuten jo aiemmin toin esiin, en pidä fysiikan kouluopiskelua erityisen merkityksellisenä. Jokaiselle on tärkeää tietää perustiedot luonnontieteistä, mutta mitä hyötyä varsinaisesta fysiikan osaamisesta on muille kuin fyysikoiksi, insinööreiksi tai lääkäreiksi tms. haluaville? Vastaukseksi ei riitä perustelu, jota oma yläkoulun äidinkielen opettajani käytti: ”Tätä sijamuotoa voidaan kysyä sinulta TV-visailussa. Kyllä sitten harmittaa, jos et muista, ja miljoona euroa menee sivu suun.” Myös muut vastaavat yksittäisiin tapauksiin liittyvät perustelut ovat riittämättömiä.

Minulle motivaatio opiskella fysiikkaa on aina ollut fysiikan ja tieteen oma itseisarvo. Myös ongelmanratkaisutaitojen kehittyminen ja vaikeiden tehtävien selättäminen on aina tuonut iloa ja onnistumisen elämyksiä. Kuitenkin arkielämässä (omalla kohdallani) hyödyllisimmiksi oppiaineiksi ovat osoittautuneet historia (Mitkä historialliset tapahtumat ovat johtaneet tähän hetkeen ja näihin olosuhteisiin?), yhteiskuntaoppi (Kuinka yhteiskunta toimii?), äidinkieli (Kuinka kirjoittaa vakuuttavaa tekstiä ja ilmaista itseään ymmärrettävästi? Lisäksi äidinkielen tunneilta tarttui matkaan roppakaupalla medialukutaitoa ja lähdekriittisyyttä, vaikka sitä ei osannutkaan odottaa runoanalyysejä vääntäessä.), filosofia (Kuinka välttää argumentaatiovirheet perustellessaan kantaansa?) ja maantiede (Missäpäin maailmaa uutisten tapahtumat tapahtuvat?). Mukavia mahdollisuuksia on avannut myös kielitaito: englannista on ollut hyötyä opinnoissa, venäjästä vapaa-ajalla (ja virkamiesruotsista pääsin läpi tenttimällä). Luonnontieteiden taitoja olen arkielämässä käyttänyt lähinnä Trivial Pursuitia pelatessa.

Niin kauan kuin en osaa perustella oppilailleni, miksi fysiikkaa pitää opiskella (muuten kuin siksi että se sattuu olemaan omasta mielestäni mielenkiintoista), en halua/ voi toimia opettajana. Opetuksessa yksi päämäärä toki on oppilaiden kiinnostuksen herääminen tiedettä kohtaan ja sen itseisarvon huomaaminen, mutta haluaisin tarjota oppilailleni jotain konkreettisempaa ja vähemmän omista mielipiteistä ja arvostuksista riippuvaa. Jos fysiikan arvo oppiaineena sisältyy ainoastaan fysiikkaan itseensä, eikö sen opetukseen päde lähinnä ”ei elämää vaan fysiikkaa varten”? Jos joku osaa perustella fysiikan merkityksen oppiaineena muutenkin kuin pääsylippuna lääkikseen, TKK:lle tai muuhun jatkokoulutuspaikkaan, otan mieluusti ajatuksia vastaan.

p.s. Puhun tässä yhteydessä lähinnä peruskoulun fysiikan opetuksesta, sillä lukiossa pakollinen opetus on laskettu minimiin. On hyvä, että kaikki ”pakotetaan” kokeilemaan edes yhden kurssin verran kaikkia aineita, koska peruskouluaikaiset kokemukset saattavat erota paljonkin lukion todellisuudesta. Oppiaineen mukavuus esimerkiksi riippuu voimakkaasti opettajan mukavuudesta.

4 Kommenttia

  1. Elina Palmgren

    Tässä Otso Huuskan (joka muuten on jokseenkin legendaarinen hahmo fysiikan laitoksella ja mm. Tommin edeltäjä Tutkijapiirin vetäjänä) pohdintaa aiheesta matematiikan kohdalla:
    http://100-vuotissaatio.teknologiateollisuus.fi/s%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6/100-tarinaa-matematiikasta/5-otso-huuska

  2. P

    Hei,

    Yksi hyvä syy perustella fysikan opiskelun tärkeyttä on se, että elämme informaatioyhteiskunnassa ja fysiikka on osaltaan esimerkiksi mahdollistanut tietokoneiden kehittymisen. Fysiikan ymmärtämättömyys jättää ison aukon historian ja kausaliteettien syvälliseen ymmärtämiseen, siihen kuinka yhteiskuntamme on päätynyt pisteeseen jossa nyt olemme. Mielestäni näiden kausaliteettien ymmärtäminen on (yleis)sivistyksen keskeinen olemus, kaikki oppiaineet ovat keskinäisessä yhteydessä toistensa kanssa ja tärkeitä tuntea.

    • Elina Palmgren

      Hyvä pointti, mutta tämän selittäminen oppilaalle voi olla vähän hankalaa. Toivoisin pystyväni tarjoamaan jotain konkreettisempaa perustetta asialle. Tosin tätä vastaava perustelu toimii mielestäni täysin historian opetuksen oikeutukseksi – miksei sitten fysiikalle?

  3. vieralijijajja

    Miksi fysiikkaa on sinänsä huono kysymys, koska siihen löytyy niin paljon vastauksia.
    -ymmärrät maailman toimintaa (miten planeetat liikkuu ja miksi, miksi kappale putoaa),
    -ymmärrät arkisia asioita kuten miksi vesi kiehuu, mitä vedelle tapahtuu kun se kiehuu (olomuodon muutokset), mitä tapahtuu mikroaaltouunissa ruualle
    -ymmärrät aistejasi (näkyvä valo – miksi näemme eri värejä, miksi taivas on sininen ja lehdet vihreitä, sormien paine sensorit ym)
    -pystyt soveltamaan fysiikkaa ja rakennella elektroniikan avulla vaikka taskulamppuja (perus kirchoffin lait resistanssien kanssa, radiolähettimiä, hiukkaskiihdyttimiä (kuten Michio Kaku teki kotipihallansa))
    -yhdistettynä koodaukseen voit rakennella robootteja kotona – perus robotiikka kursseja löytyy myös courserasta.
    -perus newton voima laskuilla voi ymmärtää miksi hissiin laitetaan isokasa vastapainoa, sama nostureissa, miten auton hevosvoimat liittyvät tehoon ja kiihdytykseen,
    etc…

    lista on pitkä. Kannattanee myös katsoa ”fysikaalisten tieteiden esittely” kurssia ja ”fysiikkaa arkielämässä”, jota szabi veti joskus, ja lukea vaikka aiheen populääri kirjallisuutta

Vastaa käyttäjälle vieralijijajja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024

Teeman luonut Anders NorenYlös ↑