Tommi Tenkanen
Tommi Tenkanen

Kaikkea ei kannata tutkia

| Ei kommentteja

Toisinaan törmää uutisointiin tutkimustuloksista, jotka herättävät lähinnä turhautuneisuuden ja huvittuneisuuden sekaisen kysymyksen: miksi tätäkin on tutkittu? Tällaisten uutisten perusteella on vähintään internetin keskustelupalstoilla helppo kuitata tutkimus nollatutkimukseksi ja tutkijat suojatyöpaikoissaan löhöileviksi puuhastelijoiksi, joista ei erota onko kysymyksessä tutkija vai hutkija.

Tutkijan työ on kuitenkin kaukana tästä, sillä todellisuudessa tutkijat joutuvat jatkuvasti miettimään, mitä tutkisivat ja mistä näkökulmasta. Paine julkaista mahdollisimman paljon tuloksia voi olla kova, mutta ennen kaikkea tutkija joutuu miettimään, miten hänen tutkimusaiheensa ja -tuloksensa herättäisivät mahdollisimman suurta huomiota alan kriittisessä asiantuntijayhteisössä.

Tutkimuksen hyöty perustuu pitkälti sen vaikuttavuuteen. Viime kädessä kaiken tutkimustiedon on toivottavaa imeytyä yhteiskunnan eri kerroksia – poliittista päätöksentekoa, maailmankuvan rakennuspalikoita, puhdasta tiedonnälkää – hyödyttämään, mutta tutkijoille välittömästi tärkeintä on vaikuttaa omassa tutkimuskentässään. Tutkimusartikkelille tai esimerkiksi kirjalle täytyy saada lukijoita ja niille täytyy saada viitteitä todistukseksi siitä, että tutkija on tutkimustuloksillaan ollut hyödyksi muulle tiedeyhteisölle. Viitteet ovatkin tutkijayhteisön valuuttaa: mitä enemmän niitä on, sitä parempana tutkijaa pidetään ja sitä paremmat ovat hänen mahdollisuutensa saada rahoitusta tutkimustyölleen.

Lieveilmiönä viitteiden arvolle on ajoittaisten trendiaiheinen syntyminen tutkimuskenttään. Jonakin aikana ei esimerkiksi tutkimusrahoituksen hankkimista tai nuoremmalle tutkijalle tulevaa työpaikkaa silmällä pitäen ole järkevää tutkia muuta kuin sitä, mitä muutkin jo tutkivat. Moni kiinnostava aihe voi jäädä kulloistenkin trendiaiheiden varjoon ja siksi vaille ansaitsemaansa tunnustusta.

Toisaalta uusia trendiaiheita voi syntyä vain menemälle sinne, mihin muut eivät vielä ole menneet. Tämä on kuitenkin arvaamatonta ja riskialtista, sillä uuden tutkimusaiheen riski/hyöty-suhde voi olla korkea. Kaikkea ei kannata lähteä tutkimaan tai pian voi olla entinen tutkija, suurin osa tutkijoista kun työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa. Varmaa kuitenkin on, että jokainen itsenäinen tutkija miettii hyvin tarkasti, mihin aikansa käyttää.

Jaa kirjoitus somessa

Samankaltaiset julkaisut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Facebook287
Instagram15
RSS

Aihepilvi

Arkistot