Elina Palmgren
Elina Palmgren

Tohtorikoulutettavien huolenaiheita

11.11.2016 Jatko-opinnot, Tieteenteon arki, Yliopisto Ei kommentteja

Olen Tommin jalanjäljissä toiminut tänä vuonna Helsingin yliopiston jatko-opiskelijat ry:n (HYJO) hallituksessa. Yhdistyksen tavoitteena on ajaa jatko-opiskelijoiden asemaa ja toimia linkkinä laajan jatko-opiskelijayhteisön jäsenten kesken.

Viime viikolla järjestimme yhteistyössä Helsingin yliopiston tieteenteköiden (HYT) kanssa Working life info for doctoral students -tapahtuman, jossa käsiteltiin erityisesti apurahatutkijoiden ja jatko-opiskelijoiden palkkausjärjestelmää sekä MELA:n tarjoamia palveluita. Tapahtumalle oli selvästi kysyntää, sillä ilmoittautumisia tuli lyhyessä ajassa niin paljon, että pelkäsimme jo, ettemme mahdu meille varattuun Kaisa-kirjaston saliin.

Ilmoittautumisen yhteydessä oli mahdollista jättää kysymyksiä ja aihe-ehdotuksia keskusteluun. Kysymyksiä ja kommentteja kertyikin kiitettävä määrä, ja monet niistä käsittelivät palkkaussysteemiä ja tohtorikoulutettavien sosiaaliturvaa. Näihin kysymyksiin vastattiin melko kattavasti HYT:n ja MELA:n esityksissä, mutta haluan vielä nostaa esiin muutamia yleisiä kommentteja.

 

Monissa kommenteissa harmiteltiin sitä, kuinka tohtorikoulutettavat jakaantuvat keskenään epätasa-arvoisiin ryhmiin: palkatut, apurahalliset ja omarahoitteiset. Kuukausipalkalla työtään tekevät ovat etuoikeutettu vähemmistö, joka saa yleensä kunnollista korvausta työstään ja pääsee nauttimaan työsuhde-eduista. Apurahalliset tohtorikoulutettavat ovat laaja ja kirjava joukko, jonka edut ja toimeentulo vaihtelee paljon: apurahakausien pituudet sekä apurahojen suuruudet vaihtelevat, osalta peritään työtilavuokraa, työterveyshuolto puuttuu… Kaikkein alinta kastia ovat väitöskirjaa työn ohessa tekevät, joilla ei käytännössä ole minkäänlaisia etuja tai oikeuksia väitöskirjatyöhönsä liittyen.

Yllä kuvattu joukko eriarvoisessa asemassa olevia tohtorikoulutettavia kilpailee samojen rahoittajien huomiosta ja kilpailun negatiivinen vaikutus akateemiseen yhteistyöhön huoletti tohtorikoulutettavia. Lisäksi rahoituksen etsimiseen käytetty aika on pois tutkimustyöstä, joten apurahanhakijat ovat tässäkin suhteessa altavastaajina suhteessa palkattuihin tohtorikoulutettaviin.

Rahanhaun helpottamiseksi kommenteissa toivottiin listaa mahdollisista rahoittajista. Jatko-opiskelijayhdistys on koonnut sellaisen:
http://blogs.helsinki.fi/phd-association/links/

Kilpailullisessa ja epävarmassa asemassa olevat tohtorikoulutettavat toivoivat, että myös apurahalla työtään tekevät pääsisivät työterveyshuollon piiriin ja käyttämään esimerkiksi opintopsykologien palveluita. Erityisen huonona pidettiin mielenterveyspalveluiden puutetta.

Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa yliopisto ja tutkimusryhmät toivovat luonnollisesti selviävänsä mahdollisimman vähillä kustannuksilla. Siksi tohtorikoulutettavilta vaaditaan usein ulkopuolisen rahoituksen hankkimista. Näin on usein myös silloin, kun väitöskirjatyö on aloitettu palkattuna tohtorikoulutettavana. Apurahatutkijaksi siirtyessä kannattaa kuitenkin olla tarkkana sen suhteen, huonontaako siirtymä omaa toimeentuloa (apurahat ovat usein pienempiä kuin tohtorikoulutettavalle tarjottava palkka). Omien työehtojen huonontamiseen ei tarvitse suostua! Kommenteissa mainittiin myös opetustyön teettäminen apurahatutkijoilla ilman erillistä korvausta, mikä on myös väärin, sillä apuraha on tarkoitettu puhtaasti tutkimustyöhön. Toisaalta kommenteista mainitaan myös tapaus, jossa apurahalta palkalliseksi siirtyneeltä tohtorikoulutettavalta on alettu vaatia paremman palkan ja parempien etuuksien perusteella epäinhimillistä työpanosta. Valitettavasti yliopiston hierarkkisessa systeemissä ohjaajan määräämistä työtehtävistä on joskus vaikeaa kieltäytyä – vaikka tietäisikin hänen tekevän väärin…

 

Ammattiliitot (kuten HYT) ja yhdistykset (kuten HYJO) pyrkivät puuttumaan tohtorikoulutettavien kohtaamiin ongelmiin ja puutteisiin. Tehokas toiminta vaatii kuitenkin taakseen suuren joukon aktiivisia henkilöitä ja tohtorikoulutettavien voimien yhdistämistä. Tärkeää on myös uskaltaa puuttua epäkohtiin itse tai jonkin toimijan välityksellä. HYJO on olemassa tällaisia tapauksia varten ja toivomme, että mahdollisimman moni puute ja epäkohta tuotaisiin tietoomme. Vaikutetaan yhdessä tohtorikoulutettavien parempien olojen puolesta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *