Tommi Tenkanen
Tommi Tenkanen

Tie tohtoriksi

| | | Ei kommentteja

Vaikka olen jo aloittanut tutkijatohtorina, ei minulla vielä ole muodollista tohtorin tutkintoa. Kuinka voi olla tutkijatohtori, vaikkei ole vielä tohtori? Muodollisesti ei voisikaan, mutta siitä joustettiin tapauksessani, koska olen jo saanut väitöskirjani valmiiksi. Tohtorin tutkinnon saavuttaminen on kuitenkin pitkän prosessin takana vielä senkin jälkeen, kun väitöstutkimus on tehty ja väitöskirja laadittu.

Luonnontieteellisillä aloilla ei juuri laadita paksuja monografioita, vaan pääosan väitöskirjoista muodostavat yleensä 3-5 tieteellistä artikkelia, joiden laatimisessa väittelijällä on ollut suuri rooli ja jotka on useimmiten jo julkaistu tieteenalan vertaisarvioiduissa lehdissä. Kun tämä työ on tehty, kirjoitetaan artikkeleille vielä noin 50 sivun mittainen johdanto-osuus, joka toimii paitsi johdantona tutkimusaiheeseen, myös yhteenvetona artikkelien tutkimustuloksista.

Tämän jälkeen väitöskirja menee esitarkastukseen. Esitarkastuksen suorittavat alan kaksi riippumatonta eli väitöskirjatyön ulkopuolista asiantuntijaa, jotka useimmiten tulevat oman yliopiston ulkopuolelta. Esitarkastajat lukevat työn ja antavat siitä lausuntonsa, jossa he joko puoltavat väittelelyluvan myöntämistä tai esittävät sen hylkäämistä. Tarkastajasta (ja hänen aikatauluistaan) riippuen esitarkastuslausunto ja sitä tukevat kommentit ja korjausehdotukset saattavat olla hyvin yksityiskohtaisiakin.

Vasta esitarkastuksen jälkeen väitöskirja kelpaa puolustettavaksi väitöstilaisuudessa. Tämä on vaihe, jossa itse tällä hetkellä olen: väitöskirjani esitarkastajat ovat antaneet lausuntonsa ja puoltaneet väittelyluvan myöntämistä, ja tiedekuntani pitäisi se tulevana maanantaina myöntää. Samalla tiedekunta määrää väitökselleni vastaväittäjän.

Vielä ennen väitöstä väittelijän pitää kuitenkin painattaa väitöstyö kirjaksi, saattaa se julkisesti esille, varata väitöstilaisuudelle sali ja tilaisuuden jälkeiset kakkukahvit, järjestää väitöksen jälkeinen karonkka kutsuineen ja kestityksineen, ynnä paljon muuta. Aikaa ja rahaa palaa: esim. väitöskirjan painaminen voi helposti niellä lähes 1000 euroa, josta yliopiston tuki kattaa vain marginaalisen 250 euron osuuden. Selvää myös on, ettei edes pienehkön pöytäjuhlakaronkan järjestämisestä selviä halvalla – väittelijä nimittäin kustantaa koko lystin. Rahaa kannattaa siis panna säästöön jo aikaisessa vaiheessa, tai ainakin selvittää edullisia vaihtoehtoja mahdollisimman laajasti.

Väitöskirjan hyväksyminen on siis pitkä prosessi. Puoli vuotta menee helposti, kun ensin määrätään esitarkastajat, suoritetaan esitarkastus, myönnetään väittelylupa ja määrätään vastaväittäjä, järjestetään väitöspäivä eri tilaisuuksineen, sekä lopuksi vielä haetaan tiedekunnalta tohtorin tutkintoa. Tämä kaikki siis vielä sen jälkeen, kun itse väitöstyö on jo käytännössä täysin valmis.

Mikäli kaikki menee putkeen, väittelen itse näillä näkymin joulukuussa. Lisätietoja tästä seuraa väittelyluvan varmistuttua!

Jaa kirjoitus somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Facebook299
Instagram23
RSS

Aihepilvi

Arkistot