Tommi Tenkanen
Tommi Tenkanen

Lontoo kutsui

| | | | | Ei kommentteja

Kirjoitin viime vuoden lopussa ja uudelleen tämän vuoden kesäkuussa hiukkasfysiikan ja kosmologian alojen haastavasta kilpailutilanteesta. Väittelyn jälkeisiä niin kutsuttuja post doc(toral) -tutkijapaikkoja on maailmalla tarjolla huomattavasti vähemmän kuin tarjolla olevia ehdokkaita, eikä suurin osa halukkaista saa jatkaa tutkijanuraa edes ensimmäisillä väittelyn jälkeisillä tasoilla niin pitkään kuin haluaisi. Minua on nyt kuitenkin onnistanut: lokakuun alusta alkaen olen toiminut tutkijana Queen Mary University of Londonissa (QMUL).

Kesäkuun viimeisessä kirjoituksessani kirjoitin päässeeni pitkään jatkuneen hakemusrumban päätteeksi erään englantilaisyliopiston haastatteluun. Kyseessä on sama yliopisto kuin missä olen nyt aloittanut, mutta paikan saanti ei käynyt aivan niin suoraviivaisesti kuin voisi olettaa. Tulin nimittäin valintaprosessin päätteeksi vasta toiselle sijalle, mutta pääsin onnekkaasti kohoamaan kärkeen kun ykköspaikalle valittu tutkija valitsi Lontoon sijaan Yhdysvalloista saamansa paikan. Kuka hän oli, miksi hän näin teki, paljonko oli hakijoiden kokonaismäärä ja montako kutsuttiin haastatteluun – sitä en osaa sanoa. Viime syksyn kokemusten pohjalta kuitenkin arvelen, että yhteensä hakijoita oli yhteen avoinna olleeseen paikkaan satakunta. Toisin sanoen 99 jäi ilman paikkaa, iso osa luultavasti pysyvästi.

Miksi minä sitten sain paikan? Keskeisiä tekijöitä arvelen olleen hyvät kontaktit kyseiseen yliopistoon (väitöskirjaohjaajani ja nykyinen pomoni olivat työskennelleet aiemmin yhdessä ja olin omasta aloitteestani käynyt vierailulla QMUL:ssa viime syksynä), yhteensopivat kiinnostuksenkohteet tutkimuskysymysten osalta, nuori ikä ja vauhdikkaasti kirjoitettu väitöskirja, sekä vakuuttava esiintyminen haastattelussa, joka (toivottavasti) antoi minusta kuvan verrattain itsenäisenä tutkijanalkuna.

Edellisen listan toiseen kohtaan ei pysty kovin hyvin itse vaikuttamaan – näin joko on tai sitten ei – ja kolmaskin kohta vaatii kosolti onnea, mutta ensimmäiseen ja viimeiseen kohtaan voi itse vaikuttaa paljonkin. Ohjaajien valmiilla kontakteilla (ja erityisesti hyvillä suosituskirjeillä) on paikkojen saamisessa jopa valitettavan suuri rooli, mutta huomattavan paljon on kiinni myös siitä, miten konferensseissa ja esimerkiksi mahdollisilla tutkimusvierailuilla itse lähestyy muita tutkijoita ja tekee itseään ja tutkimustaan tunnetuksi. Neljänteen kohtaan minua ovat valmentaneet kaksi asiaa: pyrin pitämään puheen tutkimuksestani konferensseissa, seminaareissa ja workshopeissa niin usein kuin voin (tai saan, jos rehellisiä ollaan) ja saamaan siitä palautetta, ja luen alani uusimmista tutkimusartikkeleista vähintään otsikot tai tiivistelmät joka ikinen aamu. Omat ideat ja itsenäisen tutkijanuran alku eivät synny itsestään, vaan jatkuvasta kontaktista muihin ja laajasta vuorovaikutuksesta tiedeyhteisössä.

Lyhyesti haastattelusta: Skypen välityksellä toteutetussa 15-minuuttisessa haastattelussa neljä vanhempaa QMUL:n tutkijaa pyysi minua kertomaan itsestäni ja tutkimuksestani neljällä lyhyellä power point -kalvolla, luonnehtimaan vahvuuksiani ja kertomaan, kuinka hyödyttäisin juuri heitä ja heidän tekemäänsä tutkimusta. Sain myös kertoa, missä näen itseni viiden vuoden päästä ja kuinka motivoitunut olen jatkamaan tutkijanuralla sen vaatimukset huomioon ottaen. Mielestäni suoriuduin kaikessa muussa oikein hyvin, mutta en tuntenut heidän tekemäänsä tutkimusta riittävän hyvin, jotta olisin voinut yksityiskohtaisemmalla tasolla kertoa kuinka juuri minä olen paras henkilö tuomaan heille arvokasta lisäosaamista. Tämän sain kuulla palautteessakin kysyessäni myöhemmin, miksi jäin toiselle sijalle. Tarinan opetus on, ettei työhaastatteluun voi yliopistomaailmassakaan valmistautua liian huolellisesti.

Ainakin seuraavat kaksi vuotta asun ja työskentelen siis Lontoossa. Helsingin yliopisto on nyt jäänyt taakse enkä tiedä palaanko koskaan Suomeen, mutta ainakin kontaktit synnyinmaahan pysyvät varmasti lähitulevaisuudessakin vahvoina. Jatkan edelleen keskeneräisiä työprojekteja Helsingissä työskentelevien tutkijoiden kanssa ja siirryn pikku hiljaa uusien tutkimusaiheiden pariin täällä Lontoossa. Olen osana projektia, jonka teemana on laajasti inflaatiokosmologia, joten tulen työskentelemään pääosin tuttujen aiheiden parissa jatkossakin, ainoastaan hieman erilaisella näkökulmalla asiaan. Siitä ja muista Lontoon-kuulumisista paljon lisää jatkossakin – aina joka kolmas viikko.

Jaa kirjoitus somessa

Samankaltaiset julkaisut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Facebook333
Instagram34
RSS

Aihepilvi

Arkistot