Olli-Pekka Tikkanen
Olli-Pekka Tikkanen

Laiskat jatko-opiskelijat

| | | | 1 Kommentti

Elina kirjoitti viime viikolla yliopistotason suhtautumisesta opettamiseen. Jatkan tänään samalla aiheella, mutta käännän valokeilan yksittäiseen opetusvelvolliseen, jatko-opiskelijaan. Valtaosa jatko-opiskelijoista toimii kursseilla assistentteina. Fysiikassa tehtävänjako on usein, että luennoitsija pitää luennot ja assistentti vastaa harjoitustehtävien tarkastamisesta ja harjoitustilaisuuksien opetuksesta. Puhuimme vuosia sitten Tommin kanssa, että jatko-opiskelijoiden opetusmotivaation parannus olisi yksi suurimmista yksittäisistä parannuksista yliopisto-opetuksessa. Tästä pohdinnasta on jo muutama vuosi aikaa, ja muistan miettineeni asiaa perustutkinto-opiskelijan näkökulmasta, että jatko-opiskelijat ovat kyllä pohjattoman laiskoja, kun eivät jaksa panostaa yliopiston tärkeimpään tehtävään. Nämä ajatukset palasivat mieleeni torstaina, kun jätin osallistumatta sovelletun fysiikan laitoksen opetuksenkehittämispäivään. Ymmärsin, että minusta on tullut se, mitä vielä vähän aikaa sitten kummaksuin.

Totuus on, että jätin opetuksenkehittämispäivän väliin, koska halusin saada työtehtäväni hoidettua torstailta. Tässä ajatuksessa piileekin mahdollisesti koko asian ydin. En kokenut muiden assistenttien kanssa laskuharjoituskäytäntöjen pohtimista kovinkaan tärkeäksi työtehtäväksi. Sen sijaan mielestäni minulla on jatkuvasti kädet täynnä töitä, kun yritän omaksua tiedemaailman ja tutkimuksenteon käytäntöjä. Itseni kehittäminen opettajana ei ole tällä hetkellä kovinkaan korkealla tarvehierarkiassani. Osasyy tähän on, kuten Elinakin mainitsi, että hyviä opettajia palkitaan huonosti.

Todellisuudessa ylimpään tutkimuseen perustuvan opetuksen antaminen on yliopiston tärkein tehtävä. Tutkijoiksi aikovien lisäksi yliopistoista valmistuu joka vuosi valtava määrä ihmisiä, joista tulee virkamiehiä, liike-elämän vaikuttajia ja presidenttejä. Heille kaikille todellakin on väliä millaista opetusta he ovat saaneet perustutkintovaiheessa. Meidän opetusvelvollisten tulisikin muistaa, että vaikka tutkimuksen tekeminen onkin päätyömme, on asenteellamme opetusta kohtaan potentiaalisesti kauaskantoiset saavutukset.

Jaa kirjoitus somessa

1 Comment

  • Harri Waltari on 26.8.2016

    Sellaiset yliopistolaiset, joiden panos omaa tieteenalaansa kohtaan on suurempi tutkimuksen kuin opetuksen kautta ovat harvassa. Vaikka laskettaisiin opetuspanokseksi vain gradujen ja väitöskirjojen ohjaus, niin lähes kaikilla ohjattavien yhteenlaskettu panos tieteenalan hyväksi ylittää ohjaajan oman panoksen. Siksi sillä, tekeekö opetustyönsä (varsinkin ohjauksessa) hyvin, on suuri vaikutus siihen, mikä lopulta oma panos tieteen hyväksi on. (Monille kestää todella pitkään tajuta tämä.) Huippututkijoiden ohjaajat ovat myös olleet lähes poikkeuksetta alansa huippuja itsekin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Facebook326
Instagram25
RSS

Aihepilvi

Arkistot