Olli-Pekka Tikkanen
Olli-Pekka Tikkanen

Mitä en oppinut fysiikan luennoilla

| | | | Ei kommentteja

Yliopisto-opintojen alussa vanhemmat opiskelijat painottivat meille ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille, että akateemiseksi kansalaiseksi kasvaminen tapahtuu myös luentosalien ulkopuolella. Se tapahtuu viettämällä aikaa ystävien kanssa, osallistumalla opiskelijajärjestöjen toimintaan ja tutustumalla täysin vieraisiin oppiaineisiin. Opiskeluaika on toinen murrosikä, henkinen murrosikä, jolloin oma maailmankatsomus muovautuu.

20-vuotiaana uskoin hyvin ehdottomasti, että kaikki näkyvä ja näkymätön, kiven vieriminen, ihmisten käytös ja ajatukset ovat palautettavissa fysiikan kaavoiksi. Järkytykseni oli suuri, kun keskustellessani asiasta varmana suu vaahdoten huomasin, että kaikki eivät jaa mielipidettäni. Ajan kuluessa minulle valkeni hiljalleen, kuinka muut tieteet näkevät maailman. Samoin opin ymmärtämään luonnontieteitä laajemmassa kontekstissa. Millään luennolla ei ikinä kerrottu, että luonto ei toimi kuten luonnontieteissä opetetaan, vaan luonnon toimintaa mallinnetaan matematiikan avulla. Luontoa ei yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa millaisia matemaattisia malleja me käytämme. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että matemaattisessa lähestymistavassamme on perää. Nykyinen teknologiayhteiskuntamme ja luonnotieteiden teorioiden tuottamien ennusteiden toimivuus mittauksissa on tästä erittäin vahva osoitus.

Ajattelen edelleen, että loppujen lopuksi kaikki näkyvä ja näkymätön on redusoitavissa alkeishiukkasten liikkeeksi. Ymmärrän kuitenkin, että lähestymistapani on vain yksi ratkaisuyritys kaikkein suurimpaan kysymykseen. Olen varma, että tämän kysymyksen ratkaisemiseksi tarvitaan niin luonnontieteilijöitä kuin humanistejakin. Yliopiston yksi tärkeimmistä tehtävistä olisikin saattaa eri aineita opiskelevat opiskelijat yhteen.

Ilman osakuntia, ainejärjestöjä ja ylioppilasyhteisöä maailmankatsomukseni olisi todennäköisesti jäänyt huomattavasti kapeammaksi. Ilman varsin reipasta opiskelijatoimintaa monet kirjat olisivat jääneet lukematta ja monet keskustelut käymättä. Sen sijaan että minusta olisi tullut ehdoton fyysikko, minusta tuli nöyrä ihmettelijä. Vastoin valloilla olevia mielipiteitä, mielestäni nuorten opiskelijoiden on otettava juuri se aika, minkä he tarvitsevat maailmankatsomuksensa kehittämiseen. Sukupolveamme kohtaavat haasteet ovat niin suuria, että meillä ei yksinkertaisesti ole varaa lähteä niitä soitellen ratkomaan.

Jaa kirjoitus somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Facebook333
Instagram34
RSS

Aihepilvi

Arkistot