Olen jo aiemmin kirjoittanut tavanomaisesta työviikostani, mutta tässä kirjoituksessa hahmottelen vielä yleiskuvaa siitä, mitä yliopistossa tapahtuu viikottain useamman tutkijan tasolla.

Helsingin yliopisto on valtava laitos. Koko yliopistossa työskentelee yhteensä 11 eri tiedekunnassa yli 9000 henkilöä mitä erilaisimmissa tehtävissä museoamanuenssista laboratorioinsinööriin ja aulavahtimestarista ruokakulttuurin professoriin. Opiskelijoita on yli 30 000 ja tapahtumatarjonta poikkeuksellisen laajaa. Vertailun vuoksi: varsin tavallisessa suomalaisessa kaupungissa, esimerkiksi Keravalla, asuu alle 40 000 ihmistä, joten on yhtä hankala kertoa keskivertoyliopistolaisen arjesta kuin kertoa keskivertokaupunkilaisen arjesta. Metallimiehen arki eroaa toimitusjohtajan arjesta, professorin työ laboratorioinsinöörin omasta.

Keskittykäämme siis omaan työpaikkaani, Helsingin yliopiston Fysiikan laitokseen ja sen pieneen palaseen, Alkeishiukkas- ja astrofysiikan osastoon. Oikeastaan osasto ei ole yliopiston mittakaavassa ollenkaan pieni, sillä esimerkiksi tutkimusryhmiä johtavia professoreita työskentelee osastolla peräti kahdeksan.

Työviikot täyttyvät pääosin jokaisen henkilökohtaisesta tutkimus- ja opetuspanoksesta. Itse olen käyttänyt viime päivät pimeää ainetta koskevan tutkimusartikkelini viimeistelyyn ja opetuksen valmisteluun. Tällä hetkellä opetan yleistä suhteellisuusteoriaa, josta annan pienryhmäopetusta maisterivaiheen opiskelijoille. Tämä on luonnontieteissä tavallista: professorit ja yliopistonlehtorit pitävät luennot ja laativat viikottaiset laskuharjoitukset, joihin liittyen tohtorikoulutettavat ja tutkijatohtorit sitten antavat henkilökohtaista ohjausta sekä tarkastavat opiskelijoiden palauttamat tehtävät.

Osastolla järjestetään myös useaa viikottaista seminaarisarjaa yhteistyössä Fysiikan tutkimuslaitoksen kanssa. Yksi käsittelee tähtitiedettä, toinen hiukkasfysiikkaa ja kolmas kosmologiaa. Lisäksi viikottain järjestetään tähtitieteen artikkelipiiriä ja ns. kosmokahveja, joissa tutkijat keskustelevat yhdessä alan uusimmista tutkimusartikkeleista.

Osastolla vierailee viikottain kourallinen ulkomaisia tutkijoita ja esimerkiksi tällä viikolla vierailijoita on Hollannista, Englannista, Japanista ja Italiasta. Osa heistä viipyy Helsingissä vain päivän tai kaksi, osa kuukausiakin. Yleensä muutaman päivän vierailun tarkoituksena on vain jo valmistuneiden tutkimustulosten esittely, kun taas pidempiaikaisten vierailujen päämääränä on toteuttaa yhteinen tutkimusprojekti paikallisten tutkijoiden kanssa.

Yliopiston ydintehtäviin kuuluu myös yhteiskunnallinen vuorovaikutus, jota yliopistolaiset toteuttavat monin eri tavoin. Toiset antavat asiantuntijalausuntoja esimerkiksi eduskunnalle lainsäädäntöön liittyvissä valmisteluasioissa tai medialle ajankohtaisia tiedeuutisia koskien, toiset osallistuvat aikuiskoulutuksen järjestämiseen ja kolmannet pitävät populaariesitelmiä tutkimusaiheestaan. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen piiriin voi katsoa esimerkiksi myös Yliopistomuseon sekä Luonnontieteellisen museon tehtävät.

Fysiikan alalla yhteiskunnallinen vuorovaikutus tapahtuu pääasiassa tieteen popularisoinnin ja koululaisvierailujen järjestämisen kautta. Toisinaan nämä tehtävät lohkaisevat työviikosta muutaman tunnin, toisinaan tilaisuutta niille ei tule. Tämä kuitenkin riippuu paljon tehtävästä, jossa yliopistolainen työskentelee.

Vastaavan tapahtumalistauksen saisi kaikista tutkimuslaitoksista ja niiden osastoista. Yliopistolla tapahtuu päivittäin niin valtava määrä asioita, ettei useampikaan elinikä riittäisi kaiken tarjolla olevan tietomäärän omaksumiseen. Näin on hyvä, sillä kattava tarjonta kertoo ihmiskunnan tiedonjanosta, edistyksestä ja rakkaudesta tietoon.

—

Päivitys 18.3. klo 15.53: Poistettu lause koskien suomalaisten yliopistojen laitosten kokoa.